Littoistenjärven neuvottelukunnan tilaamat vuoden 2026 ensimmäiset vesinäytteet osoittavat, että järven kasvukausi on käynnistynyt viime vuotta rehevämpänä. Useat veden laatua kuvaavat mittarit ovat samanaikaisesti heikentyneet verrattuna aiempien vuosien vastaavaan ajankohtaan. Tänä vuonna kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet selvästi viime vuotta korkeammat jo kasvukauden alussa. Myös kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofylli on noussut nopeammin kuin vuotta aiemmin.
Vedenlaatua ei arvioida yhden mittaustuloksen perusteella. Järven tilaa seurataan useiden toisiaan täydentävien mittareiden avulla. Ravinnepitoisuudet kertovat rehevöitymisen edellytyksistä, näkösyvyys veden kirkkaudesta ja a-klorofylli kasviplanktonin määrästä. Kun useat mittarit muuttuvat samanaikaisesti samaan suuntaan, saadaan luotettavampi kuva järven kehityksestä kuin yksittäisen mittaustuloksen perusteella.
Miten tulokset suhteutuvat aiempiin vuosiin?
Littoistenjärven vedenlaatua on seurattu säännöllisesti jo usean vuoden ajan. Keväiden 2023–2025 mittaustulokset vaihtelivat jonkin verran sääolojen mukaan, mutta kokonaiskuva pysyi melko vakaana.
Vuoden 2026 mittauksissa tilanne näyttää erilaiselta. Ravinnepitoisuudet ovat olleet jo alkukesällä selvästi korkeampia kuin aiempina vuosina, Myös kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofylli on noussut ja veden kirkkaus on hieman heikentynyt. Vaikka yksittäisen vuoden perusteella ei vielä voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, tämänhetkinen kehitys poikkeaa aiemmista keväistä ja antaa aiheen seurata järven tilaa erityisen tarkasti.
Voisiko vesikasvillisuus vaikuttaa?
Yksi mahdollinen selitys liittyy viime kesän poikkeuksellisen runsaaseen kanadanvesiruttoon. Kasvustoa poistettiin järvestä kesän aikana, mutta suurin osa jäi järveen. Kun suuri määrä kasvimassaa hajoaa syksyn ja talven aikana, siihen sitoutuneet ravinteet voivat vapautua takaisin veteen. Tämä voi lisätä ravinteiden määrää seuraavan kevään aikana.
Runsas vesikasvillisuus ei ole yksiselitteisesti haitallista. Kasvukauden aikana vesikasvit sitovat ravinteita, tarjoavat suojaa vesieliöille ja voivat hillitä levien kasvua. Jos kasvibiomassaa kuitenkin jää syksyllä runsaasti järveen hajoamaan, siihen sitoutuneet ravinteet voivat vapautua takaisin veteen talven aikana ja lisätä ravinteiden määrää seuraavana keväänä.
On kuitenkin liian varhaista arvioida, kuinka suuri merkitys tällä on ollut tämän vuoden mittaustuloksiin. Vedenlaatuun vaikuttavat samanaikaisesti myös sääolosuhteet, talven happitilanne, sedimentistä vapautuvat ravinteet ja mahdollinen ulkoinen kuormitus. Vesikasvillisuuden merkitystä seurataan siksi tarkasti myös tulevina vuosina.
Seuraavat kuukaudet ratkaisevat
Kevään ja alkukesän mittaukset antavat tärkeän lähtökuvan, mutta järven kehityssuunta selviää vasta kesän edetessä. Heinä-, elo- ja syyskuun vesinäytteet osoittavat, jäävätkö ravinnepitoisuudet korkeiksi vai tasaantuuko tilanne kasvukauden aikana.