Littoistenjärven 2017 plankton on saatu analysoitua. Aineisto kerättiin vedenlaadun seurannan yhteydessä hoitokunnan ja neuvottelukunnan yhteistyössä.

Leviä on vähemmän kuin aiempina vuosina. Plankton alkoi siis toipua käsittelystä muutaman viikon päästä, mutta alustavan analyysin perusteella lajisto on muuttunut karumman vesistön lajistoksi. Sinilevää ei juurikaan näy näissäkään mittauksissakaan kevään jälkeen.

Äyriäisplankton lajisto näyttäisi muuttuneen samaan suuntaan kuin kasviplankton, mutta sen lisääntyminen kesti viikkoja kauemmin.

Yksityiskohtaiset tulokset ovat tutkimussivustolla.

Helsingin Sanomien 2. luetuin uutinen 2017 oli käsittelystä kertonut uutinen. Uutisten tekijät kävivätkin useaan otteeseen Littoisissa sekä järvellä että kylällä ja toivotetaan Litsan tyyliin ensi kesäkaudenkin tapahtumiin. Uikkarit mukaan meni sitten avantoon tai hiekkarannalle.

Myös Iltalehden muistiinpainuvimpiin uutisiin kuului MTV:llä paitsi järven kunnostus, myös jo käsitteeksi muodostunut Zombie-, myöhemmin vesihomehauki. Eikä siinä ollut paiseita tai hajuja, jonka toimittajatkin joutuivat nuuhkimaan. Oireiden perusteella tutkijat ja hauenkalastajat arvasivatkin, mutta JPJuuso värvättiin talkoisiin etsimään lisää homekaloja, jotta asiaa saatiin tutkittua. Oli muuten Eestin pääuutisia Tallinnassa pidetyn EU pääministerikokouksen rinnalla.

Hoitokunta on ahkeroinut tilinpäätöksen ja ensi vuoden suunnitelmien kanssa. Tutkimustuloksia on talven mittaan tullut ja niitä aletaan nyt julkaista sivuilla.

Koekalastuksien tulokset valmistuivat vuoden vaihteessa. Oheisessa graafissa on kuvaus tuloksista, joista näkee kalaston olevan normaalilla tasolla kappaleina mitattuna. Koska isoja lahnoja ei ole saatu aiemmissa koekalastuksissa juurikaan, niin vuonna 2017 pyydettiin yksi verkkoyö riimuverkoilla, jonka tuloksena saatiin (peräti) neljä suurta lahnaa. Lisäksi suuria lahnoja havaittiin edelleen pitkin syksyä.

Aikasarja Littoistenjärven koekalastuksista: Jouko Sarvala, 2018.

Lehdistössä ja näilläkin sivuilla huomiota saanut ulkoisesti vaurioitunut vesihomeinen hauki sai seuraa kahdesta lahnasta, joista hitaasti matavan #2:n pyydysti JPJuuso 19.10. ja vikkelän #3:n harppuunoivat Saaristomeren sukeltajat 20.10. (kuvassa). Vähäinenkin vesihome erottuu kirkkaahkossa vedessä siis erinomaisen hyvin. Lahna #3:lla oli runsaasti hihnamatojaja vähän vesihometta ja runsaasti vesihomeitiöitä. Åbo Akademin Akvaattisen patobiologian laboratorion raportti on tutkimussivulla.

Lahna #3 ennen pyydystämistä ja välittömästi pyydystämisen jälkeen 20.10.2017. Kuva: Saaristomeren sukeltajat.

Lahna #2 diagnosoitiin Evirassa: Sillä havaittiin jonkin verran lahnan (särkikalojen) läikkätautia, jota järvessä on todettu esiintyneen aiemminkin. Kalassa oli ulkoisia vaurioita, joiden alkuperästä ei voida sanoa varmuudella mitään, mutta ne ovat mahdollisesti aiheuttaneet myös siinä esiintyneitä sisäisiä muutoksia, joita lahnoilla silloin tällöin esiintyy. Hoitokunta arvioi lahnaa riepotelleen ainakin hauen ja lisäksi jonkun nokkaniekan. Eviran raportti on sekin tutkimussivuilta saatavissa.

Lahna #2. Kuva: JPJuuso

Yhteenveto syksyn 2017 kalaston tilanteesta:

Kaikkiaan järvestä saatiin tutkittavaksi 1 hauki, jolla todettiin olevan vesihometta. Muita vesihomeisia haukia ei löydetty, mutta evistään vaurioituneita haukia sen sijaan pitkin vuotta.

Tutkittavaksi pyydystettyjen 2 lahnan lisäksi havaittiin 2 muuta haavoittunutta lahnaa, todennäköisimmin lintujen hyökkäysten jäljiltä. Toinen niistä nostettiin vedestä ja kompostoitiin, kun mitään muita oireita ei havaittu, ja toista ei saatu kiinni, vaikka sillä oli suuri vaurio pyrstön ja selkäevän välissä. Vesihomeen kaltaisia oireita ilmoitettiin nähdyn yhteensä 5 lahnassa ja yhdessä särjessä. Vesihomehavainnot tehtiin järven pohjoispäässä ja itärannalla Kuoviluodosta pohjoiseen.

Koekalastusten ja havaintojen perusteella voidaankin todeta, että järven kalasto on aiempia vuosia vastaavassa tilassa. Myös pientä kalaa (ns. nollikkaita) havaittiin runsaasti, joten kalojen lisääntyminen on onnistunut keväällä 2017. Kemiallisella käsittelyllä ei siten ole ollut havaittavaa vaikutusta kalastoon ensimmäisten viikkojen kalakuolemien lisäksi.

Järvelän uimaportaiden ahvenistoa syyskuussa 2017. Kuva: Mikko Rantanen, Saaristomeren sukeltajat ry

Seuranta jatkuu ympäristöluvan kalastontarkkailuohjelman mukaisesti tulevina vuosina. Järvellä kalastavia ja liikkuvia pyydetään ilmoittamaan poikkeavista havainnoistaan hoitokunnalle.

Tänään lauantaina järvellä on jo kymmeniä luistelijoita. Jäätä on tuumasta neljään (2,5 – 10cm) ja se paksunee näillä pakkasilla hitaasti, jos ollenkaan. Retkiluistelijoilla näytti olevan kunnon varustukset (jääpiikki, reppu, naskalit, köydet), mutta paikalliset olivat jäällä kovin kevein varustein.

Jäällä liikutaan omalla vastuulla. Jos jäälle menee, pelillä millä tahansa, kannattaa ottaa retkiluistelijoiden varustuksesta mallia.

Moottoriajoneuvojen käyttö Littoistenjärvellä on kielletty, poikkeuksena luistelu- ja hiihtolatujen ylläpitäjät, heillä siihen on lupa.

Hoitokunnan ja neuvottelukunnan yhteispäätöksellä Välperannan ja Järvelän tuntuman ilmastimet eivät ole käytössä tänä talvena. Verkatehtaan välpän edustan ja Järvelän avantouimalan edustan virtauskehittimet sen sijaan ovat päällä – lisäksi Kallen laiturinnokkaan näytti ilmestyneen ilmeisesti zombie-uimarin toivossa oma pulputin.

Tervetuloa Littoistenjärven hoitokunnan sivuille! Näiltä sivuilta löydät suunnitelmat, viimeaikaiset tutkimustulokset ja -raportit sekä tapahtumien myötä päivittyvän tilannekatsauksen liittyen Littoistenjärven kunnostusta tukevaan hallituksen kärkihankkeeseen, joka on osa ympäristöministeriön vesien ja merenhoidon ohjelmaa.

Järvi kunnostettiin toukokuussa 2017 kemikaalikäsittelyllä. Kunnostuksen tavoitteena on parantaa Littoistenjärven tilaa ja virkistyskäyttöä pysyvästi luontoarvoja vaarantamatta. Kemikaalikäsittely on menetelmänä tunnettu, mutta sillä saavutettaviin tuloksiin on liittynyt epävarmuutta. Littoistenjärven pitkäaikaisten seurantojen ja kunnostuksen jälkiseurannan tulosten avulla pystytään todentamaan järven kemiallisessa ja ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset. Kunnostushankkeessa kertyvä tieto tukee myös jatkossa muiden järvikunnostushankkeiden toteutustavan arviointia.

Hankkeessa ovat mukana mm. Littoistenjärven osakaskuntien hoitokunta ja neuvottelukunta, järven suurimmat omistajat Kaarinan kaupunki ja Liedon kunta sekä AquaEN Oy ja ympäristöministeriön asiantuntijat. Näiden lisäksi hankkeseen on vuonna osallistunut satoja talkoolaisia ja kymmeniä muita toimijoita.

Kemikaalikunnostuksen ympäristöluvan mukaisuutta valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristöpalvelut ja kalataloudellista tarkkailua samaisen ELY:n kalastuspalvelut.

Vahanen Oy:n loppuraportti Littoistenjärven kemiallisestia kunnostuksesta. Ministeriön hyväksymä Littoistenjärven kemiallinen kunnostus, raportti 15.9.2017.

Littoistenjärven hoitokunnan Jukka Heikkilä ja Seija Pinnioja esittelivät hankkeen tilannetta 1.11.2017 Turussa pidetyssä Ruovikosta ruokapöytään -seminaarissa. Valtion Virastotalolla oli parisensataa osallistujaa. Ohessa vielä tämänpäiväisillä alustavilla tuloksilla päivitetty esitys.

• Powerpoint -esitys (.ppsx) LakeLittoistenjärviRemediation2017MVEJupsUpdate
• PDF-tiedosto LakeLittoistenjärviRemediation2017MVEJupsUpdate

Järven vedenlaatu on talvea kohti mennessä kerrassaan mainio: pH neutraali, happitilanne erinomainen, vesistö lievästi rehevä fosforiarvojen mukaan, muuten karu. Vesi on hajutonta, väritöntä ja lähes kirkasta. Näkösyvyys on 2-3m, sinilevää ei ole. Alustavat 15.10. mittausten tulokset ovat tutkimussivulla, luokittelujen vertailuluvut esimerksi YM:n julkaisusta http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B8A7CACB5-3A30-4443-8470-E612AEBCF5FA%7D/91995.

Evira on julkaissut tiedotteen Littoistenjärven hauen tutkimustuloksista. Hauessa ei todettu kalatauteja, paiseita, myrkytysoireita eikä sisäloisia. Alkuperäinen epäily ulkopuolisen vaurion seurauksena kasvaneesta pinnallisesta vesihomeesta vahvistui, vaurion aiheuttajaksi epäillään saalistusta. Tutkimustodistus on nähtävillä tutkimussivulla.

Vesiruttokasvustojen ravinnepitoisuudet on selvitetty kymmenestä syyskuussa kerätystä näytteessä L-SVYT Oy:ssä. Näytteiden välillä on merkittäviä eroja, mutta tulokset näyttävät suhteellisen normaaleilta, tarkempi analyysi ja vertailu on vielä kesken. Vesiruttokasvustojen laajentumista on siis odotettavissa muutaman vuoden päästä, mikäli vesi pysyy yhtä kirkkaana kuin nyt. Tulokset tutkimussivulla.

Järven länsirannalla vesi on ollut silmämääräisesti tarkasteltuna sameampaa kuin pohjois- ja itärannalla. Tämä antaa aihetta epäillä hulevesillä olevan merkitystä järven tilaan. Kaarinassa asiaa selvitellään.

Rapu Litsassa 1904-2017

Littoislainen Raimo Gratschew havaitsi ensin kaksi ja sitten yhden ravun lokakuun 2017 alussa. Ne on määritetty täplä- että jokiravuiksi, iältään noin 5-7 vuotta koon perusteella pääteltynä. Kuten allikkosalakan ensihavainto, myös rapujen esiintyminen Litsassa vaatii vielä lisätutkimuksia.

Kuva: Raimo Gratschew, 1.10.2017

Ravun historia Litsassa on pitkä: Littoistenjärveen on siirretty todistettavasti 200 ’krapua’ vuonna 1904 suutarimestari Sirenin istuttamana, ks uutinen ohessa).

Lähde: Uusi Aura, 11.8.1904.

Littoistenjärvessä on siis varmasti ollut aikanaan jokirapua, sillä täplärapu tuotiin Pohjoismaihin vasta 1960-luvulla, ensin vuosikymmenen alussa Ruotsiin ja sitten Suomeen vuonna 1967 (Westman & Nylund, 1985). Jorma Haranen muisteli 2016 jouluna, että vielä 1980- ja 1990-luvullakin rapuja riitti myytäväksi turkulaisille ravintoloille. Myös Kanniston veljekset ovat saaneet rapuja järveltä.

Rapukanta ilmeisesti kuitenkin hävisi silloisten arvoiden mukaan rapuruton (julkisuudessa esillä olleen vesihomeen sukulaisieni) ja/tai runsaan piisamikannan vuoksi.

Piispanristiltä siirrettiin suuri määrä jokirapuja Littoistenjärveen vuonna 1995. Kesän 1995 koeravustuksissa käytettiin 88 mertaa ja saatiin 36 rapua eri puolilta järveä. Myös Jorma Harasen koemertaan kävi 20 rapua 1995. Mutta jo seuraavan kesän laajoissa koeravustuksissa (300 mertayötä) rapuja ei enää käynyt pyydyksiin. Keväällä 1996 oli nähty kuolleita rapuja, eikä ravunpoikasista tullut lainkaan havaintoja. Nyt arveltiin vuorostaan talven 1998-99 happikadon tuhonneen rapukannan. Jorma Harasen havainnot vahvistavat tämän: vuonna 2000 samassa paikassa tehdyn koeravustuksen tuloksena oli yksi ainoa rapu. Sen koommin hän ei ole kuullut kenenkään saaneen ainuttakaan rapua. Timo Kirjosen järjestämillä biosukelluspäivillä elokuussa 2004 yksi sukeltaja raportoi törmänneensä rapuun, mutta laji jäi määrittämättä.

Hoitokunnan selvityksissäkään 2014-2017 ravuista ei saatu havaintoja. Yksi maininta rapujen esiintymisestä Litsassa nousi esille kunnostukseen liittyvissä keskustelutilaisuuksissa huhtikuussa 2017, mutta sen enempää rapujen määrä, paikka kuin aikakaan eivät selvinneet.

Täplärapua ei tiettävästi ole järveen istutettu. Littoistenjärven säännöstely-yhtiö hoiti kala- ja rapuasioita 1970-1990-luvuilla ennen osakaskuntien järjestäytymistä hoitokunnaksi, joten säännöstely-yhtiön arkistot Kaarinassa täytyy vielä tarkistaa.

Ei siirtelyä, ei ravustusta – vielä

Nykyään täplaravun siirtäminen vesistöstä toiseen on kielletty, sillä se kantaa lähes varmasti rapuruttoa, joka hävittää jokiravun. Lisäksi täplärapukantoja on lupaavan alun jälkeen  romahtanut useissa pohjoismaisissa järvissä. Rapujen siirtely yleensäkin vaatii ELY-keskuksen luvan – ilmeisen hyvistä syistä.

Ja vielä lopuksi: ravustus vaatii aina vesialueen omistajan eli Littoistenjärvellä hoitokunnan luvan. Nykyisten säännösten mukaan ravustus ei ole sallittu Littoistenjärvessä.

Kiitokset Jouko Sarvalalle, Jouni Saariolle, Marikka Heikkilälle, Hannu Hausenille, Jorma Haraselle, Timo Kirjoselle, Kannistolle ja Raimo Gratschewille raputiedon murusista.

Perjantaina 6.10. tuulastajat raportoivat sameasta pintavedestä länsirannalla, ilmeisesti sateiden lisäämän huleveden seurauksena, sillä vesi itä- ja etelärannalla on edellen kirkasta. Olosuhteet olivat hyvät, joskin kuutamon vuoksi kalat olivat arkoja: Pintaveden lämpöitla +11c, NW tuulta 1…2m/s. puolipilvistä. Etelästä myötäpäivään ja takaisin suuntautuneella reitillä havaittiin yksi kuollut kiiski, mutta ei muita kuolleita tai loukkaantuneita kaloja:

• 19 haukea, kaikki terveitä, suurin arviolta 80 cm, joukossa yksi n 50cm ”tiikerihauki”.
• 24 lahnaa, joista 3:lla yksittäisiä muutaman suomun kokoisia valkoisia läikkiä . Jokunen lumilapion kokoinen jötkäle oli sattunut valoihin ja uinut kiirehtimättä tavoittamattomiin.

Pikkukaloja (tuumasta kolmeen) oli paikottain pinnasta pohjaan elävänä 1-2 m patjana, mutta enimmäkseen pinnasta 40cm syvyyteen ylöttyvänä mattona. Haavitut sintit määritettiin lahnoiksi.