Revontulia Littoistenjärvellä

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna Littoistenjärvelläkin loimusi.’

Kasvillisuudesta

Järvellä on tehty myös vesikasvillisuuden kartoitus sekä perinteisellä Litsan menetelmällä että päävyöhykemenetelmällä. Kartoitusta täydennettiin ilmakuvauksilla, jotka ovat jo nähtävillä pilvipalvelusta. Ilmakuvien perusteella näyttää siltä, että vesirutto ei sittenkään levinnyt oletetulla vauhdilla, vaan vähäisemmässä määrin. Biomassa on kuitenkin yli kaksinkertaistunut ja se koostuu paitsi enimmäkseen tiheästä vesiruttokasvustosta, myös ruskoärviästä ja erilaisista vidoista (mm. poimuvita). Tulokset odottavat kuitenkin vahvistusta varsinaisesta kasvillisuuskartoituksesta vielä tänä syksynä.

LITSAISTUS-projekti

Projektin konsultiksi valittiin kilpailutuksen jälkeen Vahanen Environment Oy (tiedote Vahasen verkkosivuilla). Kunnostuksen projektipäällikkönä toimii FT Anne Liljendahl, ja tiimiin kuuluvat myös Petrina Köngäs sekä Teija Kirkkala. Teija tunnetaan toiminnastaan mm Pyhäjärvi-instituutissa. Projektin vastuullinen johtaja, hoitokunnan puheenjohtaja Jukka Heikkilä kutsui projektin ohjausryhmäksi kaavaillut ihmiset koolle 17.9. Lietoon ja esitti ministeriölle, että hankkeelle perustetaan virallisesti ohjausryhmä.

Veden laatu

Viimeisimmät tulokset (28.8. ja 19.9.) osoittavat veden lähestyvän taas karumpaa tilaa. Syyskuun runsaat sateet antavat aihetta epäillä valuma-alueen kuormituksen lisääntyneen.

Järvelän uusi laituri

on nyt valmis. Se soveltuu melojille ja myös liikuntaesteisille (ks. mm. Turkulainen, 18.9.2019, tai Turun Tienoo)

Vedenottamon suoja-alueen poistaminen

Littoistenjärven säännnöstely-yhtiön lupahakemus, diaarinumero ESAVI/21502/2019 on nyt lausuntokierroksella aluehallintoviraston lupapalvelussa 25.10.2019 saakka.

Huomenna Ritvasen Vesa kuvaa sään salliessa Littoistenjärven kasvillisuuslinjat ilmasta tulevia suunnitelmia varten.

Mikäli rantaan on kertynyt runsaasti ajelehtivaa tai kelluvaa kasvillisuutta, siirtolavaa voi pyytää Kaarinan kaupungilta: Kaarinan kaupungin viheraluemestari Tiina Ranki tai Petri Pihlava kierrättävät siirtolavoja ja pystyvät jossain määrin auttamaan myös suurten määrien siirrossa ranta-alueilla.

Kesä- heinäkuun vaihteen sinileväkukinnot ovat muisto vain – vesi on taas erittäin kirkasta. Hoitokunnan ja asiantuntijoiden kesken on pohdittu juhannuksen tilanteen johtuneen sinileville suotuisisesta ravinnesuhteista – fosforia oli alkuun paljon ja typpeä suhteellisen vähän, joten typpeä sitomaan kykenevät syanobakteerit pääsivät suotuisaan asemaan. Myöhemmin veden runsas typpipitoisuus puolestaan suosii muita leviä. Teoria se on tämäkin, mutta kunhan saamme pohdittua 1.8.2019 ja elokuun puolivälin analyysit, palaamme asiaan.

Sinilevien toksiineja on hyvin vähän ja ne ovat edelleen vähenemään päin:

• 27.7.2019 Littoistenjärvi hiekkaranta: 0,26 µg/L
• 31.7.2019 Littoistenjärvi hiekkaranta: 0,19 µg/L
• 9.8.2019, Littoistenjärvi hiekkaranta: ~ 0,2 μg/L
• 14.08.2019, Littoistenjärvi hiekkaranta: alle 0,2 μg/L

Kuva: Marikka Heikkilä

Kala on käynyt hyvin verkkoihin, kun Nablabs on tehnyt järvellä koekalastuksia. Seuraavaksi vuorossa kasvillisuuskartoitukset.

Verkkomerkit ja pappi

Vesi ehti lämmitä taas lähemmäs kolmikymmenasteiseksi, mutta sinilevää ei ole aistinvaraisesti havaittavissa – ravinteet sitoutuvat muihin leviin ja kasvillisuuteen. Näkösyvyyskin on taas parin metrin hujakoilla, mutta uimarannoilla on havaittu 23.7. näytteissä bakteereita sinne ilmestyneiden ilmoitusten mukaisesti. Järvelän tilanteesta hoitokunnalla ei ole tietoa, Ristikallio täytti hyvän uimaveden kriteerit, mutta Hiekkarannalla oli runsaasti enterokokkia – se häviää noin viikossa, joten tätä kirjoittaessa tilanne lienee normalisoitunut.

Heinäkuun alussa (4.7.) otetuissa vedenlaadun seurantanäytteissä oli runsaasti klorofylliä, fosforia ja typpeä, ja sinileväpitoisuudet olivat korkeita ja vesi sameaa.

11.7. sinilevä oli jo vähenemässä ja eri puolilta järveä otetuissa näytteissä syanobakteerien peptidihepatotoksiinien määrät vaihtelivat Turun yliopiston Bioteknologian laitoksen analyyseissä seuraavasti:

• Eteläranta: 3,4 mikrog/l
• Ristikallion uimaranta: 2,9 mikrog/l
• Kuoviluodon laituri: 3,8 mikrog/l
• Hamppukallion laituri: 4,2 mikrog/l
• Littoistejärven hiekkaranta 3,4 mikrog/l
• Pirtanrannan venelaituri 4,4 mikrog/l

Viikkoa myöhemmin 18.7 otetussa Littoistenjärven hiekkarannan näytteissä oltiin jo hyvän alhaisessa 1,3 mikrog/l lukemassa. 23.7. järviwikin havaintopisteessä ei ollut sinilevää. Uimaritkin alkavat palailla rannoille.

Ensimmäinen fosforiravinnelisä taitaa alkaa olla käytetty, mutta samalla pohjakasvit ovat taas voimakkaassa kasvussa veden kirkastuessa ja veden lämmetessä.

Suora linkki, mittari oli käynnissä heinäkuusta lokakuun puoliväliin vuonna 2019: https://vesidata.net/16

Sinilevän määrä on laskemaan päin. Turun ammattikorkeakoulu on asentanut Pirtan rantaan sinilevämäärän optiseen mittaukseen perustuvan reaaliaikaisen mittarin, jollaista on järvellä aiemminkin käytetty menestyksellä.

Littoistenjärven hoitokunta esittää tulkittavaksi reaaliaikaisen mittauksen tuloksia vuonna 2019 neliportaisesti, joka vastaa suurin piirtein Valviran (EU:n uimavesien) sinileväarviointia:

Sinilevien esiintyminen usein poikkeaa eri puolilla järveä ja siksi järviwikin ohjeistus on varmin arviointitapa. Käytä sitä!

Myös syanotoksiinien mittaus jatkuu viikkoaikataulussa, tulokset tulevat näille sivuille kahden viikon välein.

Jotkut ovat ihmetelleet tempoilevaa uutisointia Littoistenjärven sinilevistä. Suomessa  sinilevätilannetta tarkkaillaan virallisilla havaintopaikoilla aistinvaraisesti, joissa käytetään neliportaista asteikkoa:

1. ei sinilevää
2. hieman/vähän
3. runsaasti
4. erittäin runsaasti

Suomen asteikossa ei ole virkistyskäytölle sinilevärajaa, toisin kuin useissa Euroopan maissa, joissa suositukset perustuvat laboratoriomäärityksiin. Suomessa viranomaiset antavat yleisluontoisen suosituksen tai varoituksen, että vesistössä on havaittu mahdollisesti myrkyllisiä kukintoja aiheuttavia sinileviä olosuhteiden ollessa leville otolliset. Littoisissa uimarannoille on sijoitettu asiasta kertovia ilmoitustauluja ja toistaiseksi määrä on ollut ’vähän’ (virallinen aistinvarainen seuranta). Koska lukuisten levien joukossa on havaittu myrkylliseksi tiedettyjä lajeja, viranomaiset ovat suositelleet välttämään uimista (Litsan uimarantojen pikalaboratorioanalyysit) .

Tilanne ei siis ole joko-tai vaan sekä-että; sinilevät saattavat yleistyä paikallisesti nopeastikin, muutamissa tunneissa. Koska Littoistenjärvellä on aina esiintynyt maksamyrkkyjä tuottavaa sinilevää, on hyvä osata arvioida sinilevien määrä: runsaiden tai erittäin runsaiden esiintymien aikana veden virkistyskäyttö ei ole suositeltavaa, sillä siinä on lähes varmasti syanobakteerien aiheuttamia toksiineja (arvioinnista ks. linkki).

Levää ollessa vähän, mahdollisuus virkistyskäyttöön riippuu toksiinien määrästä, joita ei voi havainnoida paljain silmin. Turun yliopiston bioteknologit ovat vuosia seuranneet Littoistenjärvellä myrkyllisten sinilevien esiintymistä mm. kehittääkseen niiden myrkyllisyyden analysointiin soveltuvaa reaaliaikaista menetelmää. Mittauksia on tihennetty nyt kesällä 2019, kun sinileviä taas on alkanut esiintyä käsittelyn jälkeen. Viikottaiset näytteet analysoidaan vähintään joka toinen viikko ja julkaistaan täällä. Littoistenjärven Hiekkarannalta otetuista näytteistä nykyisellä menetelmällä tehdyt mittaustulokset osoittavat hepatotoksiinien määrän lisääntyneen.

• 16.5.2019    0.2 mikrog/l
• 26.6.2019  10.9 mikrog/l
• 1.7.2019      8.7 mikrog/l
• 4.7.2019      9.6 mikrog/l

Eurooppalaisissa suosituksissa virkistyskäytön raja vaihtelee välillä 4-20…100 mikrog/l (eri tavoin mitattuja hepatotoksiineja), joten hoitokunnan näkemykset soveltuvuudesta virkistyskäyttöön ovat myös perusteltuja: uiminen on mahdollista, mutta pitäen mielessä edelliset huomautukset ja viranomaisten suositukset – erityisesti lasten ja lemmikkien kanssa on syytä olla huolellinen.

Juomavedeksi käytettävän raakaveden raja on 0,2 mikrog/l toksiineja ja sitä seurataan laboratoriomittauksin. Nykyään kaikki raakavesi Suomessa käsitellään ennenkuin se siirtyy vesijohtoverkkoon. Littoistenjärveä ei ole käytetty enää aikoihin vedenottamona, mutta olisi voitu periaatteessa käyttää käsittelyn jälkeen viime toukokuun puoliväliin saakka, jota ennen sinileväongelmaa ei siis reiluun kahteen vuoteen ollut, vaikka leviä runsaasti esiintyikin.

Reaaliaikainen mittauslaitteisto on asenteilla ja sen antamista tuloksista saa osviittaa järven tilanteesta, vaikka se havainnoi vain yhtä pistettä länsirannalla. Siksi oma aistinvarainen arvio on aina tarpeen uimaan mennessä. Uimarantojen seuranta jatkuu tihennetyllä aikataululla, vedenlaadun tarkkailu suunnitellusti.

Järvelän rannasta ti 2.7. iltapäivällä otetussa näytteessä havaittiin vähän sinilevää. Turun Sanomien jutussa 1.7. myös aiheesta ja sen taustoitusta.

Tiistaina 18.6. ennen juhannusta otetuissa vesinäytteissä näkyy mittauksin se, minkä saattoi juhannuksen alla todeta silminkin – vesi on sameaa ja näkösyvyys heikentynyt. Veden typpi- ja fosforipitoisuudet ovat koholla ja klorofylliä runsaahkosti. Liukoisen fosforin määrä on pieni, mikä puolestaan viittaa runsaan kasvillisuuden ja kasviplanktonin (erilaisten levien, klorofyllin) käyttävän saatavilla olevan helppoliukoisen fosforin. Voimakas kasvu näkyy happisaturaation ylikylläisyyteenä (erillinen mittaus 23.6.) ja korkeana pH:na, joka pitkään jatkuessaan saattaa vapauttaa fosforia pohjasedimentin pintakerroksista.

Järven vesi on edelleen vaalean vihreän sameaa ja siinä on tuulen hajottamaa leväkasvustoa. Tuulen alapuolisella rannalla ei ole näkyvissä yhtenäisiä sinileväkasvustoja.

Uimaan mennessä on tarkistettava levätilanne edellisen artikkelin ohjeistuksen mukaan. Vedenlaatunäytteitä on alettu ottaa uimarannnoilta tehostetusti viikottain, ja niiden tulokset ja viranomaisten suositukset ovat nähtävillä paitsi ilmoitustauluilla myös näillä sivuilla.

Vedenlaadun seurantamittausten ja viimeisimpien tulosten tarkastelun perusteella todennäköisin levien ravinnelähde on hajoava uposkasvusto. Se on ottanut kasvuunsa sedimentistä ravinteita, ja ravinteet vapautuvat kasvin kuoltua takaisin veteen helppoliukoisessa muodossa. Levät ja syanobakteerit pystyvät hyödyntämään niitä nopeimmin. Kesäkuun alun näytteissä näkyy lievää kokonaisfosforitason nousua.

Ylikylläinen happisaturaatio kertoo erittäin voimakkaasta uposkasvien yhteyttämistoiminnasta, sillä klorofylliä on ollut vedessä vähän. Uposkasvillisuus lisääntyy nyt nopeasti ja nostaa veden pH:ta. Pitkän aikavälin katsannossa sedimentin pH on pysynyt Littoistenjärvessä vakaampana kuin rajustikin vaihdellut veden pH, joten ennuste fosforin pysymiselle sedimenttiin sitoutuneena on hyvä. Parhaassa tapauksessa kuolleesta kasvustosta vapautuva fosfori on kulutettu muutamassa viikossa, ja vesi kirkastuu. Tarkkailemme tilannetta ja arvion pitävyyttä järven eri osissa mielenkiinnolla.