Veden laatu on hyvällä mallilla (ks. 22.10. mittausten tulokset), kirkasta, hajutonta ja muutaman asteen plussan puolella. Kasvu on siis päättynyt tai päättymässä tältä vuodelta, mutta järvellä laiduntaa suuria joukkoja hanhia ja joutsenia, joiden pohjaan kurottelusta voi päätellä tiheimpien kasvustojen sijainnin.

Kalaston hoitosuunnitelma on valmis ja sen toimeenpanoa on hidastanut veden viipyily alhaalla. Viimeaikaiset sateet ovat korjanneet tilanteen nopeasti ja vieläkin saatetaan pikkukalaa päästä nostelemaan altaista ja ojista.

Voisiko vesiruttoa korjata hallitusti ja poistaa samalla ravinteita Littoistenjärvestä?

Kunnostuksen jälkeen on pohdiskeltu, miten pohjasedimenttiin saostettua fosforia saataisin vähennettyä ainakin saman verran kuin järveen sitä vuosittain tulee lisää (ei paljon, joitakin kymmeniä kiloja vuodessa). SYKEn aikanaan Koillismaalla tekemästä ansiokkaassa elodea-tutkimuksessa jäi hoitokuntaan itämään ajatus, että mitäs jos uposkasvillisuuden hallitulla poistolla saataisiinkin ravinteita pohjasta ja vedestä pois? Sopisiko vesirutto tähän tarkoitukseen – meillähän sitä on.

Ari ja Rami virittelevät pienelle järvelle ajateltua jokamiehen keräintä.

Rannalta kerääminen on raskasta ja lisäksi kasvin ravinteista osa ehtii ilmeisesti liueta kasvimassasta. Siksipä nyt kokeiltiin kasvien niittoa ja keruuta suoraan leikkuun jäljiltä järvestä.

Vehmaan Rantaparturien Tero virittelee ruotsalaista niiitotekniikkaa på Littois träsk.

Niittokoneella saadaan lähinnä pintaa kovimman kasvun vaiheessa olevat silmut katkaistua siististi ja juuret jäävät ehjäksi tuottamaan uutta kasvustoa. Vähän syvemmälle olisi tosin pitänyt päästä – tiheitä kasvustoja oli harvahkosti. GPS ja etäkaukoluotain ovat oiva apu silloin, kun aurinko ei paista (tai vesi jos vesi olisi sameaa).

Niitossa kasvi katkeaa nätisti, mutta nousee pintaan vasta minuuttien päästä.

Hitaassa vauhdissa säkki kelluu, kovemmassa sukeltaa. 5hv moottori riittää hyvin, mutta sähköperämoottori hyötyy rivakasta soutajasta – ja päinvastoin.

Kasvillisuutta uitettiin säkkeihin ja säkkejä käsipelillä ja konevoimalla rantaan. Kumpikin oli odotettua työläämpää ja hitaampaa, muttei mahdotonta. Tekniikkaa saatiin hiottua päivän mittaan, taidettiin saada 2/3 niitetystä kasvillisuudesta säkkeihin.

Jokamiehen menetelmässä pärjättäisiin käsipelillä ja peräkärryllä poiskuljetuksessa. Vedestä valutettu 1,5m3 säkillinen elodeaa painanee noin 40-80kg.

Kaarinan viheryksikkö näyttää mallia.

Kasvillisuudesta otetaan näytteitä, joista otetaan analyysit tuore- ja kuivamassasta sekä fosfori- ja typpipitoisuudesta. Näitä voidaan sitten verrata eri aikoina mitattuihin elodean ravinnepitoisuuksiin. Järveen jätettiin säkkeihin kerättyä vesiruttoa Ristikallion rannan liepeille, jotta nähdään voidaanko säkkejä käyttää välivarastoina. Niitä tullaan keräämään vähitellen pois tulevina päivinä ja viikkoina.

Rapsakan aamun jälkeen ilma lämpeni nollasta 7 asteeseen, pintavesi 6:sta yhdeksään asteeseen auringonpaisteessa ja muutaman metrin pohjoistuulessa. Merikotkakin kävi paikalla lokkeja nostattamassa.

Odottelemamme uposkasvien kasvu näyttää kiihtyvän syksyä kohti. Kasvillisuuskartoituksessa havaittiin silmämääräisesti kasvillisuuden levinneen laajemminkin ulappa-alueelle, mutta elodean pohjaversot ovat vielä pieniä. Samalla havaittiin uusia nilviäisiä, joten odottelemme kasvillisuus- ja pohjaeläinkartoitusten tuloksia mielenkiinnolla.

Järvellä on taas laiduntamassa runsaasti hanhia ja aiemmista vuosista poiketen satoja nokikanoja. Vedenpinta on talvea vasten alhaalla ja runsaan kasvillisuuden vyöhykkeeltä (suunnilleen talvisen hiihtoladun paikalta) on helppo tankata muuttomatkalle särvintä. Samoille apajille menee hoitokunta perjantaina 16.10. klo 9:00 alkaen kokeilemaan uusia korjuumenetelmiä parilta sään sallimalta koealalta. Samalla saadaan mitattua, josko vesiruton suunnitelmallisella poistolla saataisiin fosforia sedimentistä. Työtä tekevät Rantaparturit Oy:n Tero Almi ja Terco Oy:n Ari Saari yhdessä hoitokunnan puheenjohtajan Jukka Heikkilän kanssa. Työssä käytetään perämoottoriveneitä ja polttomoottorikäyttöistä niittokonetta ja nostellaan kokeeksi vesiruttoa poisvietäväksi Kaarinan kaupungin kanssa.

Myös hoitokalastussuunnitelma on toteutumassa. Ilkka Sammalkorpi ja Olli Ylönen L-S Kalatalouskeskukselta valmistelevat pienten särkikalojen syysnousuun kohdistettua pyyntiä Rullakadun saostusaltaan, Pirtan saostusaltaan ja uimarannan viereisellä ojalla. Laskuojien suita muokataan kaloille houkettelevimmiksi ja pyynti samoille alueille nousun alkaessa. Hoitokunnasta toimiin osallistuu varapj. Timo Stolt.

Osakaskuntien kokous käsitteli ti 24.9. Liedossa pidetyssä kokouksessaan sääntömääräiset asiat ja lisäksi se valtuutti hoitokunnan neuvottelemaan säännöstely- ja vedenotto-oikeuden siirrosta Kaarinan kaupungille ja Liedon kunnalle kustannuksineen. Kokouksen pöytäkirja on osakkaiden nähtävillä Kaarinan kaupungin maankäytön toimistossa. Sovi näytöstä paikkatietopäällikkö Sami Kääriäisen kanssa (https://kaarina.fi/fi/yhteystiedot/sami-kaariainen); Sami on myös hoitokunnan jäsen.

Hoitokunta järjestyi kokouksen jälkeen ja vuoden 2020-2021 hoitokunta on: http://www.littoistenjarvi.fi/jasenet/

Littoistenjärven osakaskuntien vuosikokous on pidetty yleensä toukokuun alussa. Hoitokunta päätti 7.4.2020 kokouksessaan siirtää kokouksen. Kokousaikaa joudutaan edelleen siirtämään ja se pidetään tiistaina 22.9.2020 klo 17:00 Liedon kunnantalon valtuustosalissa (Kirkkotie 13, 21420  LIETO). Valtakirjojen tarkastus aloitetaan klo 16:30. Kokoukseen osallistujien tulee noudattaa turvavälejä ja mikäli turvaetäisyys ei ole riittävä, suojautua kasvomaskilla. Hoitokunnalta saa kokouksessa FFP2 -maskeja.

Allaolevan kokouskutsu on julkaistu Turun Sanomissa 7.9.2020 ja se on lähetetty jakelualueen ulkopuolisille sääntöjen edellyttämänä kirjekorttina.

Syitä siirtoon on kaksi: Ensinnäkin valmiuslain antamin valtuuksin Aluehallintovirasto on 17.3. ja 8.4.2020 antamillaan määräyksillä kieltänyt yli 10 hengen yleiset kokoukset ja yleisötilaisuudet. Kiellon tarkoituksena on välttää lähikontakteissa tarttuvan koronaviruksen leviäminen. Hallitus on 31.3. jatkanut kokoontumisrajoituksen voimassa oloa 13.5.2020 saakka. Hoitokunta arvioi näissä olosuhteissa olevan mahdotonta järjestää osakaskuntien kokous perinteiseen tapaan osakkaille turvallisella tavalla toukokuussa tai lain edellyttämällä tavalla tasavertaisesti etäjärjestelyin.

Toiseksi: hoitokunnan tietoon on tullut osakaskuntien vesialueen hallinnointia yhteisesti koskeva merkittävä asia, joka on viranomaisvalmistelussa kevään ja kesän aikana. Merkittävyytensä vuoksi asia on käsiteltävä osakaskuntien kokouksessa ja siitä on ajallisesti mahdollista tehdä päätös nyt syksyllä. Kokoukseen tuodaan myös keskusteluasia järvellä tehtävien toimien delegoimisesta tai ottamisesta hoitokunnan tehtäväksi.

Näillä perusteilla hoitokunta päätti siirtää Littoistenjärven osakaskuntien (Littoinen, Vanhalinna, Loukinainen) kokouksen alun perin syyskuun alkuun, sittemmin tiistaiksi 22.9.2020.

Päätöstä edesauttoi myös se, että Oikeusministeriö tekee yhtiökokousten ja vuosikokousten järjestämistä poikkeustilanteessa lakia on muutettu siten, että vuosikokousten järjestämisen aikaa jatketaan syyskuun loppuun tai ajankohtaan jolloin pandemia ei rajoita kokoontumista. Näin ollen vuosikokouksen normaalista aikataulusta voidaan poiketa ilman sanktioita.

Elokuun lopullakaan järvessä ei havaittu toksisia sinileviä. pH on lievässä nousussa – liekö vesikasvillisuus (elodea mukaanlukien) vauhdissa, sillä fosforin ja klorofyllin määrä maltilliset.

Sedimenttiraportti on nyt tutkimussivuilla. Vastoin pelkoja fosfori on pysynyt hyvin sedimentissä edellisen kesän jäljiltä, joten järven vedenlaadun säilymiselle on hyvät edellytykset.

Tällä hetkellä hoitokunnassa valmistellaan koealoja vesiruton korjaamiseksi. Sillä pyritään selvittämään missä määrin vesiruton avulla voisi vähentää sedimentin fosforia tai ainakin sen lisääntymistä sedimenttiin.

Vesiruttokasvustot ovat viimevuoteen verrattuna pienempiä, mutta ruskoärviää on rantavyöhykkeellä runsaasti. Toiseksi: suunnitelma hoitokalastuksesta on valmistumassa. Pääasiallisena tarkoituksena on vähentää eläinplanktonia harventavaa pikkukalastoa. Fosforin runsas määrä sedimentissä ja ravintoverkon vääristymä ovat Litsan perusongelmat.

Vedenlaatu on pysynyt hyvänä, toksisia sinileviä ei ole havaittu sitten kesäkuun. Vesi on kirkasta ja vuodenaikaan nähden lämmintä. Lähes reaaliaikainen mittari on antanut ajoittain ilmeisesti hetkellisesti liian korkeita lukemia (hoitokunta on käynyt tarkistamassa aistinvaraisesti havainnoimalla mittarin ympäristön vesialueen)

Littoistenjärven kemialliseen käsittelyn veloittama kalastontarkkailu on jälleen käynnissä. Eurofins Ahman kalastajat laittavat koekalastusverkot kahdeksi yöksi pyyntiin ja tuloksia odotamme loppuvuodesta. Mielenkiintoista on nähdä, miten allikkosalakkakanta on kehittynyt – oliko viime vuoden pienempi saalis sattumaa – ja vieläkö ahvenkanta on vahvistunut. Aiempien  vuosien raportit ovat tutkimussivuilla.

Sinilevätilanne on pysynyt hyvin maltillisena. Lähes reaaliaikainen mittaus on näyttänyt keltaista muutaman kerran ja tulokset ovat hyvin linjassa Turun yliopiston tekemien sinilevämyrkkyanalyysien kanssa (ks. kuva, raportit tutkimussivulla).

Vesi on kirkastunut viimeisen parin viikon ja se kiihdyttänee uposkasvien kasvua. Kokonaisfosforin määrä on pysynyt 30-40 mikrog/l tasolla ja liukoinen fosfori menee kaikki käyttöön – pH on pysytellyt myös alhaisena. Järvi näyttää olevan hyvässä tilassa.

Minna Pyykön maailmassa Turun yliopiston erikoistutkija Kari Kaunisto kertoo ainutlaatuisista korentotutkimuksistaan YLE Areena Audiossa.

Säät, uintiolosuhteet ja kahvimopo ovat hemmoitelleet Litsan kävijöitä –  päivittäin rannoilla on käynyt satoja uimareita. Vesi lämpeni kesäkuussa nopeasti, ja sinilevää on havaittu uimarannoilla jonkin verran, paikallisesti esim Järvelässä ajoittain runsaamminkin (hippuja ja tikkuja veden seassa). Viherleviä on ollut runsaasti, järvisyyhystä ei ole tähän mennessä kantautunut mainintoja hoitokunnalle.

Vesiruttoa vähän viime vuotiseen verrattuna

Uposkasveista vesiruttoa (elodeaa) näkyy vain parinkymmenen sentin pätkinä siellä missä vielä viime syksynä oli metrien mittaisia kasveja. Allaolevaan karttaan ovat Vahasen Anne Liljendahl ja Petriina Köngäs havainnollistaneet syyskuun 2019 ilmavalokuvausten perusteella elodean tiheimmät esiintymisalueet Litsassa.

Vesiruton (Elodea candensis) peittoalueet Littoistenjärvellä syksyllä 2019 (Vahanen, 2020).

Kartan täsmentämiseksi kasvustoa on myös kaikuluodattu. Leudon talven jälkeen kevään kasvustot ovat yllättävän vähissä. Koealojen vesiruton korjuuseen ei siis hoitokunnalla ole vielä mahdollisuutta, vaikka ne on em kartan perusteella laadittu ja korjuuvehkeet suunniteltu. Samea vesi (näkösyvyys metristä puoleentoista) on selvästi hidastanut juurikin elodean kasvua ja sen tilaa on vallannut rantavyöyhykkeellä ruskoärviä ja selkävesillä poimuvita. Uisteleminen ja heittokalastus onnistuvat toistaiseksi hyvin.

Fosfori pysyy sittenkin sedimentissä

Viime keskikesän sinileväkukinto ja runsas loppukesän elodea nostivat veden pH:n korkealle. Silloin pohdittiin, josko pH:n nousun myötä fosforia karkaisi pohjasta pysyvästi veteen. Tuoreimpien talven 2019-2020 sedimenttinäytteiden tulokset on nyt saatu Ruotsista, eikä niiden mukaan huoleen ole aihetta. Palaamme AFRY Suomen Anneli Wichmannin sedimenttiraportin valmistuttua tuloksiin perusteellisemmin.

Hoitokalastuksen suunnittelu etenee

Toissapäivänä hoitokunnan vieraana oli kala-asiantuntija Ilkka Sammalkorpi suunnittelemassa tulevia hoitokalastuksia. Litsan ravintoverkon perusongelmana on jo pitkään jatkunut ravintoverkon epätasapaino: kasveja syövää eläinplanktonia on aivan liian vähän, jotta se pystyisi rajoittamaan kasviplanktonin kasvua. Epätasapainon syynä on se, että runsaat pikkukalakannat pistelevät eläinplanktonin poskeensa. Viimeksi ravintoverkon tilanne on ollut hyvä 1990-luvulla. Valikoivan hoitokalastuksen ensisijaisena pyrkimyksenä olisi saada pikkukalastoa hillittyä, jotta eläinplanktonin määrä saataisiin järvessä kasvamaan. Ilkka laatii siis Litsan hoitokalastukselle suunnitelman ja ensimmäisiä nuotanvetoja saatetaan päästä toteamaan jo tänä vuonna, jos tiheä uposkasvillisuus ei sitä loppusyksyllä estä.

Sinilevämittaukset entistä tarkempia

Tänä vuonna säännönmukaiset vesinäytteet otetaan samanaikaisesti syanotoksiinnäytteiden kanssa ja jälkimmäisten näytteenottopaikkoja on lisätty.

Syanotoksiininäytteiden ottopaikat (Turun yliopisto/Bioteknologia, S. Akter, 2020)

Tavoitteena on saada vedenlaadun kuvaajat, reaaliaikaine sinilevien määrät ja sinilevämyrkkyjen yhteys aiempaa tarkemmaksi. Samalla nähdään alueellisen vaihtelun suuruus. Alla on kuvattu Turun yliopiston analysoimat vesinäytteet aikasarjana. Veden syanotoksiinien virkistyskäytön suositus-/tai kieltorajat vaihtelevat Euroopassa haarukassa 4 -25 µg/L, joten näinä aikoina Litsalla on liikuttu vielä alarajoilla. Uimareiden on kuitenkin syytä seurata sinilevätilannetta aina järveen mennessä, vaikka kuntien virkahenkilöt ilmoittavat uimisrajoituksista uimarannalla kuvan merkeillä (2011/321/EU). Samalla sopii tarkistaa ilmoitustauluilta myös uimaveden hygieninen laatu (pysynyt hyvänä) nyt kun väkeä käy uimarannoilla näinkin runsaasti. Liedon puolellahan on nyt yksi virallinen uimaranta laitureineen lisää Järvelässä.

Perustuu LSVSYn ja Turun yliopiston näytteiden analyyseihin Turun yliopiston bioteknolgian laitoksen menetelmillä, rajat mm. Lamminmäki U., 2019 (kuvan toteutus Littoistenjärven hoitokunta, 2020)

Lähes reaaliaikainen Pirtan rannassa sijaitseva sinilevämittari on suuntaa-antava, sillä se mittaa syanobakteerien määrää vedessä optisesti, eikä sinilevämyrkkyjen määrää, kuten vesinäytteisiin perustuva Turun yliopiston analayysi tekee. Mittarin liikennevalot näyttäisivät toimivan kuten aikaisemminkin. Huomaa, että joillakin selaimilla pitää sivu päivittää sivulla olevasta painikkeesta, joillakin taas uudelleenlataamalla sivu selaimessa. Yhdessä em. mittaukset ja viranomaisten lisäanalyysit antavat varsin luotettavan kuvan veden sopivuudesta virkistyskäyttöön – mutta veden uimakelpoisuus on silti syytä varmistaa itse uintipaikalla ennen uimasilleen ryhtymistä.

Littoistenjärven tilan kehittymisen ja hoitotoimien magnum opus julkaistu vertaisarvioituna tieteellisenä artikkelina

Ja lopuksi: Littoistenjärven nelikymmenvuotiaan seurannan tulokset on nyt koottu yksiin kansiin Hydrobiologia-aikakauslehteen (Sarvala, Helminen & Heikkilä, 2020). Englanninkielinen julkaisu on luettavissa tästä linkistä. Keskeiset havainnot ovat, että tulokasuposkasvien (vesirutto ja karvalehti) massaesiintymät ovat äärevöittäneet järven tilan heilahtelua erittäin rehevän ja rehevän välillä ja 2010-luvulla lopulta sysänneet sen pysyvästi ylirehevään tilaan. Runsas kasvillisuus kuolee talvella, aiheuttaa happikadon, jotka yhdessä vapauttavat ravinteita ja tämä puolestaan lisää sinileväkukintoja jo varhaisessa vaiheessa avovesikautta. Uposkasvit eivät levien samentamassa vedessä pysty kasvamaan ja sitomaan sen enempää pohjaan kertyneitä kuin veteen vähähappisissa oloissa vapautuneita ravinteita, vaan ne jäävät syanobakteerien ja levien käyttöön. Ravintoverkon vähäisen eläinplanktonin vuoksi kasviplankton ei pysy kurissa, vaan järvi ajautuu sinilevävaltaiseen sisäisen kuormituksen kierteeseen, jossa kesänaikainen pH:n nousu vapauttaa ravinteita lisää pohjasta levien käyttöön samentaen vettä edelleen. Uposkasvillisuuden palauttamiseksi veden kirkastuminen on siksi välttämätöntä. Litsan kemiallinen käsittely toimi tässä hyvin ja se näyttäisi myös pystyvän pidättämään ravinteita useamman vuoden ajan sedimentissä kesäisen pH:n noususta huolimatta. Talviaikaisella hapetuksella voidaan taas ehkäistä happikatoa ja keväistä ravinteiden liukenemista. Jatkuuko tilanne näin, jää nähtäväksi erikoisen viime talven jälkeen, jolloin Litsan oli enimmäkseen jäätön.