Tänään lauantaina järvellä on jo kymmeniä luistelijoita. Jäätä on tuumasta neljään (2,5 – 10cm) ja se paksunee näillä pakkasilla hitaasti, jos ollenkaan. Retkiluistelijoilla näytti olevan kunnon varustukset (jääpiikki, reppu, naskalit, köydet), mutta paikalliset olivat jäällä kovin kevein varustein.

Jäällä liikutaan omalla vastuulla. Jos jäälle menee, pelillä millä tahansa, kannattaa ottaa retkiluistelijoiden varustuksesta mallia.

Moottoriajoneuvojen käyttö Littoistenjärvellä on kielletty, poikkeuksena luistelu- ja hiihtolatujen ylläpitäjät, heillä siihen on lupa.

Hoitokunnan ja neuvottelukunnan yhteispäätöksellä Välperannan ja Järvelän tuntuman ilmastimet eivät ole käytössä tänä talvena. Verkatehtaan välpän edustan ja Järvelän avantouimalan edustan virtauskehittimet sen sijaan ovat päällä – lisäksi Kallen laiturinnokkaan näytti ilmestyneen ilmeisesti zombie-uimarin toivossa oma pulputin.

Tervetuloa Littoistenjärven hoitokunnan sivuille! Näiltä sivuilta löydät suunnitelmat, viimeaikaiset tutkimustulokset ja -raportit sekä tapahtumien myötä päivittyvän tilannekatsauksen liittyen Littoistenjärven kunnostusta tukevaan hallituksen kärkihankkeeseen, joka on osa ympäristöministeriön vesien ja merenhoidon ohjelmaa.

Järvi kunnostettiin toukokuussa 2017 kemikaalikäsittelyllä. Kunnostuksen tavoitteena on parantaa Littoistenjärven tilaa ja virkistyskäyttöä pysyvästi luontoarvoja vaarantamatta. Kemikaalikäsittely on menetelmänä tunnettu, mutta sillä saavutettaviin tuloksiin on liittynyt epävarmuutta. Littoistenjärven pitkäaikaisten seurantojen ja kunnostuksen jälkiseurannan tulosten avulla pystytään todentamaan järven kemiallisessa ja ekologisessa tilassa tapahtuneet muutokset. Kunnostushankkeessa kertyvä tieto tukee myös jatkossa muiden järvikunnostushankkeiden toteutustavan arviointia.

Hankkeessa ovat mukana mm. Littoistenjärven osakaskuntien hoitokunta ja neuvottelukunta, järven suurimmat omistajat Kaarinan kaupunki ja Liedon kunta sekä AquaEN Oy ja ympäristöministeriön asiantuntijat. Näiden lisäksi hankkeseen on vuonna osallistunut satoja talkoolaisia ja kymmeniä muita toimijoita.

Kemikaalikunnostuksen ympäristöluvan mukaisuutta valvoo Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ympäristöpalvelut ja kalataloudellista tarkkailua samaisen ELY:n kalastuspalvelut.

Vahanen Oy:n loppuraportti Littoistenjärven kemiallisestia kunnostuksesta. Ministeriön hyväksymä Littoistenjärven kemiallinen kunnostus, raportti 15.9.2017.

Littoistenjärven hoitokunnan Jukka Heikkilä ja Seija Pinnioja esittelivät hankkeen tilannetta 1.11.2017 Turussa pidetyssä Ruovikosta ruokapöytään -seminaarissa. Valtion Virastotalolla oli parisensataa osallistujaa. Ohessa vielä tämänpäiväisillä alustavilla tuloksilla päivitetty esitys.

• Powerpoint -esitys (.ppsx) LakeLittoistenjärviRemediation2017MVEJupsUpdate
• PDF-tiedosto LakeLittoistenjärviRemediation2017MVEJupsUpdate

Järven vedenlaatu on talvea kohti mennessä kerrassaan mainio: pH neutraali, happitilanne erinomainen, vesistö lievästi rehevä fosforiarvojen mukaan, muuten karu. Vesi on hajutonta, väritöntä ja lähes kirkasta. Näkösyvyys on 2-3m, sinilevää ei ole. Alustavat 15.10. mittausten tulokset ovat tutkimussivulla, luokittelujen vertailuluvut esimerksi YM:n julkaisusta http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B8A7CACB5-3A30-4443-8470-E612AEBCF5FA%7D/91995.

Evira on julkaissut tiedotteen Littoistenjärven hauen tutkimustuloksista. Hauessa ei todettu kalatauteja, paiseita, myrkytysoireita eikä sisäloisia. Alkuperäinen epäily ulkopuolisen vaurion seurauksena kasvaneesta pinnallisesta vesihomeesta vahvistui, vaurion aiheuttajaksi epäillään saalistusta. Tutkimustodistus on nähtävillä tutkimussivulla.

Vesiruttokasvustojen ravinnepitoisuudet on selvitetty kymmenestä syyskuussa kerätystä näytteessä L-SVYT Oy:ssä. Näytteiden välillä on merkittäviä eroja, mutta tulokset näyttävät suhteellisen normaaleilta, tarkempi analyysi ja vertailu on vielä kesken. Vesiruttokasvustojen laajentumista on siis odotettavissa muutaman vuoden päästä, mikäli vesi pysyy yhtä kirkkaana kuin nyt. Tulokset tutkimussivulla.

Järven länsirannalla vesi on ollut silmämääräisesti tarkasteltuna sameampaa kuin pohjois- ja itärannalla. Tämä antaa aihetta epäillä hulevesillä olevan merkitystä järven tilaan. Kaarinassa asiaa selvitellään.

Rapu Litsassa 1904-2017

Littoislainen Raimo Gratschew havaitsi ensin kaksi ja sitten yhden ravun lokakuun 2017 alussa. Ne on määritetty täplä- että jokiravuiksi, iältään noin 5-7 vuotta koon perusteella pääteltynä. Kuten allikkosalakan ensihavainto, myös rapujen esiintyminen Litsassa vaatii vielä lisätutkimuksia.

Kuva: Raimo Gratschew, 1.10.2017

Ravun historia Litsassa on pitkä: Littoistenjärveen on siirretty todistettavasti 200 ‘krapua’ vuonna 1904 suutarimestari Sirenin istuttamana, ks uutinen ohessa).

Lähde: Uusi Aura, 11.8.1904.

Littoistenjärvessä on siis varmasti ollut aikanaan jokirapua, sillä täplärapu tuotiin Pohjoismaihin vasta 1960-luvulla, ensin vuosikymmenen alussa Ruotsiin ja sitten Suomeen vuonna 1967 (Westman & Nylund, 1985). Jorma Haranen muisteli 2016 jouluna, että vielä 1980- ja 1990-luvullakin rapuja riitti myytäväksi turkulaisille ravintoloille. Myös Kanniston veljekset ovat saaneet rapuja järveltä.

Rapukanta ilmeisesti kuitenkin hävisi silloisten arvoiden mukaan rapuruton (julkisuudessa esillä olleen vesihomeen sukulaisieni) ja/tai runsaan piisamikannan vuoksi.

Piispanristiltä siirrettiin suuri määrä jokirapuja Littoistenjärveen vuonna 1995. Kesän 1995 koeravustuksissa käytettiin 88 mertaa ja saatiin 36 rapua eri puolilta järveä. Myös Jorma Harasen koemertaan kävi 20 rapua 1995. Mutta jo seuraavan kesän laajoissa koeravustuksissa (300 mertayötä) rapuja ei enää käynyt pyydyksiin. Keväällä 1996 oli nähty kuolleita rapuja, eikä ravunpoikasista tullut lainkaan havaintoja. Nyt arveltiin vuorostaan talven 1998-99 happikadon tuhonneen rapukannan. Jorma Harasen havainnot vahvistavat tämän: vuonna 2000 samassa paikassa tehdyn koeravustuksen tuloksena oli yksi ainoa rapu. Sen koommin hän ei ole kuullut kenenkään saaneen ainuttakaan rapua. Timo Kirjosen järjestämillä biosukelluspäivillä elokuussa 2004 yksi sukeltaja raportoi törmänneensä rapuun, mutta laji jäi määrittämättä.

Hoitokunnan selvityksissäkään 2014-2017 ravuista ei saatu havaintoja. Yksi maininta rapujen esiintymisestä Litsassa nousi esille kunnostukseen liittyvissä keskustelutilaisuuksissa huhtikuussa 2017, mutta sen enempää rapujen määrä, paikka kuin aikakaan eivät selvinneet.

Täplärapua ei tiettävästi ole järveen istutettu. Littoistenjärven säännöstely-yhtiö hoiti kala- ja rapuasioita 1970-1990-luvuilla ennen osakaskuntien järjestäytymistä hoitokunnaksi, joten säännöstely-yhtiön arkistot Kaarinassa täytyy vielä tarkistaa.

Ei siirtelyä, ei ravustusta – vielä

Nykyään täplaravun siirtäminen vesistöstä toiseen on kielletty, sillä se kantaa lähes varmasti rapuruttoa, joka hävittää jokiravun. Lisäksi täplärapukantoja on lupaavan alun jälkeen  romahtanut useissa pohjoismaisissa järvissä. Rapujen siirtely yleensäkin vaatii ELY-keskuksen luvan – ilmeisen hyvistä syistä.

Ja vielä lopuksi: ravustus vaatii aina vesialueen omistajan eli Littoistenjärvellä hoitokunnan luvan. Nykyisten säännösten mukaan ravustus ei ole sallittu Littoistenjärvessä.

Kiitokset Jouko Sarvalalle, Jouni Saariolle, Marikka Heikkilälle, Hannu Hausenille, Jorma Haraselle, Timo Kirjoselle, Kannistolle ja Raimo Gratschewille raputiedon murusista.

Perjantaina 6.10. tuulastajat raportoivat sameasta pintavedestä länsirannalla, ilmeisesti sateiden lisäämän huleveden seurauksena, sillä vesi itä- ja etelärannalla on edellen kirkasta. Olosuhteet olivat hyvät, joskin kuutamon vuoksi kalat olivat arkoja: Pintaveden lämpöitla +11c, NW tuulta 1…2m/s. puolipilvistä. Etelästä myötäpäivään ja takaisin suuntautuneella reitillä havaittiin yksi kuollut kiiski, mutta ei muita kuolleita tai loukkaantuneita kaloja:

• 19 haukea, kaikki terveitä, suurin arviolta 80 cm, joukossa yksi n 50cm “tiikerihauki”.
• 24 lahnaa, joista 3:lla yksittäisiä muutaman suomun kokoisia valkoisia läikkiä . Jokunen lumilapion kokoinen jötkäle oli sattunut valoihin ja uinut kiirehtimättä tavoittamattomiin.

Pikkukaloja (tuumasta kolmeen) oli paikottain pinnasta pohjaan elävänä 1-2 m patjana, mutta enimmäkseen pinnasta 40cm syvyyteen ylöttyvänä mattona. Haavitut sintit määritettiin lahnoiksi.

Rami ja Petri sukelsivat linjojen mukaisen kasvillisuuskartoituksen. Tulokset ovat tutkimussivuilla.

Allikkosalakkahavaintoa pidettäköön vielä jonkin verran epävarmana, ennenkuin lainmääritykselle saadaan vahvistus, vaikka havainto jo 1.9.2017 näkyykin luonnonvarakeskuksen kartalla http://kalahavainnot.fi/kartta

Julkisuudesta tuttu zombie-hauki on nyt Evirassa, jonne hoitokunnan pj sen henkilökohtaisesti kuljetti. Vastaanotto oli kuulemma hyvä ja rakennus Viikissä tieteellisen näköinen.

Mia lupasi ottaa hauen heti työn alle 9:30, mutta koska kala ehti olla pari päivää vedessä kuolleena, loiset on ‘menetetty’, sillä ne ovat enimmäkseen vaihtaneet majaa isännän elintoimintojen loppuessa. Kalathan eivät kuollessaan vaihtolämpöisinä kylmene, joten loisilla on muut keinot todeta isäntänsä elinvoiman ehtyminen.

JP Juuso kävi Ilta-Sanomien Antti Halosen kanssa kalastelemassa perjantaina iltapäivällä. Livestream oli upea ja Antti Halosen selostus elävää, joskin zombie-vitsien kyllästämää. Videon lopussa vilahtaa yksi mahdollisesti vesihometta etuselässään kantava lahna. Varsinaisessa lehtijutussa raportoidaan lisäksi yhdestä vesihomeisesta särjestä. Muita ilmoituksia viimepäivinä havaituista ongelmista ei ole kuulunut.

Hoitokunnan venekunta teki ilmoituksen Linkisen Sepolle tuulastamisesta 30.9. Seppo ystävällisesti lainasi atraimen ja sää suosi ilmeisesti pitkään aikaan ensimmäistä tuulastusretkeä Litsalla: pilvistä, itärannalla tyventä, pintavesi 11-13C

Retken saalis oli yksi puolikuntoinen lahna, josta joku oli rouhaissut palan etuselästä ja jättänyt jälkiä kalan molempiin alakylkiin. Muuten launtai-iltayön kaakkois-koillisrantojen kierroksella havaittiin runsaasti kaloja:

Haukia (kokoja 20cm puikkarista metriseen halkoon)

• 27 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta, ei vammoja.

Lahnoja (kooltaan n. 30…70 cm)

• 16 kpl: ei kuolleita, 2 vähän vesihometta (toisella takaselässä, toisella kyljessä pari täplää), 1 vioittunut (joka siis otettiin ylös).

Ruutanoita (noin 40cm)

• 3 kpl: ei kuolleita, ei vesihometta. Niistä ei ehtinyt nähdä tosin kunnolla kuin toisen puolen, kun jo heräsivät ja sukelsivat kasvillisuuden alle piiloon.

Edellisten pannukarkeiden kalojen lisäksi näkyi paljon tunnistamatonta pikkukalaa nollikkaista alkaen – kalojen kutu näyttäisi tänä vuonna onnistuneen. Pikkukaloissa ei näkynyt vesihometta, eikä vaurioita. Kaloja oli tasaisesti ympäri järven rantaaluetta 0,7m:stä syvään päin.

Viime päivien tiedot kalastajilta ja hoitokunnan tuulastusretkeltä eivät anna aihetta epäillä laajempaa epidemiaa Littoistenjärvessä. Meillä on siis yksi varma tapaus tutkittavana Evirassa. Kalastajien toivotaan kuitenkin olevan tarkkana lähiviikkoinakin ja ilmoittavan havainnoistaan hoitokunnalle.

Taustaa ja toimenpidesuosituksia

Vesihometta esiintyy kaikkialla Kymijoelta-Tornionjoelle, niin meressä, järvissä kuin akvaarioissakin ja varsinkin kalanviljelylaitoksilla/-kasseissa (kyllä, silloin tällöin vesijohtoverkostossakin). Yleisimmin vesihome vaivaa lohi- ja särkikaloja, mutta koska sieni-itiöitä on kaikkialla, kaikki kalat ovat sille alttiita.

Jokunen hauenkalastaja on kuulemma raportoinut netissä tai lehdissä, ettei ole ikinä nähnyt tuonkaltaisia haukia. Siihen on parikin syytä:

1. Littoistenjärvellä ei olekaan voinutkaan nähdä – monelle iso Litsan haukikin oli keväällä yllätys (JP Juusolla oli muuten kuva toisestakin kirveestä saaneesta hauesta; yksihän hoitokunnalle toimitettiin kahdessa osassa). Syvemmissä vesissä ei näe henkitoreissaan riutuvia kaloja pohjasta, kun valo tai näkösyvyys loppuu.
2. Sairas kala joutuu nopeasti saaliiksi (Littoisissa 6 rannalle nostettua haukea, n. 10kg/36h). Vaikka kala nousisi pintaan, se ei kauaa linturyntäykseltä säästy.
3. Sairas kala ei ota vieheeseen eikä ui pyydykseen. Ne pitää löytää ja nähdä.
4. Kalastetaan sellaisella alueella, jossa kala- ja kalastajakanta on harva, eikä kalan limakalvo ja nahka joudu alttiiksi vaurioille.

Jos vesihometta on kalassa vain vähän, kalaa ei tarvitse ottaa ja lähettää voipaperissa jäähileessä Eviraan tai Åbo Akademiin. Sen sijaan zombie-hauen törkeännäköiset kitujat nostettakoon aina ylös järvestä analyysiin, lajista riippumatta, sillä niissä on todennäköisesti tuo sekundäärinen bakteeri- tai virustauti, ja sehän saattaa tarttua toisiin kaloihin. Jos kala on jo täysin pilalla, se pitäisi laittaa multiin, etteivät linnut ja yönkulkijat pudota sitä takaisin järveen levittämään bakteereita.

Pikapäivitys näin iltamyöhään: Tänään torstaina hoitokunnan pj Jukka Heikkilä haki havainnoijan JP Juuso Mannisen kanssa tiistaina järveen pudonneen hauen EVIRAn tutkimuksiin. Yöllisen viestittelyn jälkeen sovittiin ripeästä menettelystä ja siksi Juuso souti. Hauki löytyi nopeasti pudotuspaikalta, paloiksi rosteripuukolla, folioon ja kylmälaukkuun, jääkaappiin jäähdytykseen. Kylmänä voipaperiin, lähetteeseen tiedot (60cm, 1,5kg) ja nimikirjoitus ja ennen kukonlaulua kylmäkallejen ja kylmän hauen kanssa kohti Helsinkiä. Katsotaan mitä EVIRA saa näytteestä irti – onhan kala ollut useamman päivän kuolleena ja loiset ovat siitä jo ainakin kaikonneet. Viranomaiset (Mika/ELY ja Anna Maria/Evira) olivat jo järjestelleet asiaa ja lähettäneet ohjeet suoraan sähköpostilla.

Aika meni täpärälle, sillä merikotkien puhtaanapitolaitos oli siivonnut kuusi rannalle nostettua  haukea – vain yhden hauen leukaluu oli jäljellä – ja pariskunta kyttäsi tätä jäljelle jäänyttä kalmoa.

Hauki merikotkan jäljiltä.

Näytehauki oli säilynyt päiviltä päästettynäkin järvessä yllättävän hyvin, joskin selvimmät jäljet vaalenevat pian vedestä noston jälkeen. Turun Sanomissa on välittömästi järvestä nostettu näytehauki ruohikossa tänään ja siinä kuvassa vesihomeläikät ja rintaevien evämätä näkyvät selvästi. Järvelään erehtyneet HeSan toimittaja ja valokuvaajakin saivat nuuhkia vainajaa,eikä se nyt erityisesti kenenkään nokkaan ainakaan enää lemahtanut. Seikkaperäinen selostus Juuson ja in cognito -kaverinsa tiistaisesta kalastusretkestä on se puolestaan Turun Sanomien sivustolla videona.

Vastaisuuden varalle hoitokunta toivoo, että kalat otettaisiin mukaan mahdollisimman tuoreena  mieluiten voipaperiin, viimeistään jäähtyneenä voipaperiin mahdollisimman ehjinä: tarkat ja lyhyet ohjeet EVIRAN kohdassa Luonnonvaraiset kalat, ja ilmoitus yksittäisistäkin kaloista sekä Littoistenjärven hoitokunnalle että kalastontarkkailuohjelman valvojalle Mika Sivilille (molempien osoitteet tällä sivustolla kohdassa http://www.littoistenjarvi.fi/jarven-hoito/). Kyllähän hoitokuntakin nämä jutut voi tehdä, mutta kun tuo kala pilaantuu vikkelään…

Tarkistimme Juuson kanssa lahdenpohjukan, mutta sieltä ei löytynyt muita vaurioituneita kaloja. Hoitokunnan tietoon ei ole tullut enempää vastaavia kaloja tähän mennessä. Perjantain Huomenta Suomessa pj on vastailemassa YM:n neuvottelevan virkamiehen Antton Kedon kanssa kysymyksiin. Lähetys alkaa 7:07.