Littoistenjärven osakaskunnat valtuuttivat kokouksessaan syksyllä 2020 hoitokunnan sopimaan järven säännöstelystä Kaarinan kaupungin ja Liedon kunnan kanssa. Sopimuksella säännöstelyoikeus siirtyy osakaskunnille ja säännöstelyrakenteiden kunnossapito ja vedenpinnankorkeuden säännöstely kunnille. Koska säännöstely- ja vedenotto-oikeuden käsittely on vasta AVIssa, sopimus kuvaa osapuolten tahtotilan ja otetaan käyttöön oikeuksien siirtyessä.

Kokouksessa keskusteltiin myös järven avannoista. Pienet avannot ja ilmastimet ovat  hyvin merkityt, mutta isommat sulat Järvelän talviuintipaikalla ja Verkarannassa eivät. Hoitokunta, neuvottelukunta ja Kaarinan kaupunki ja Liedon kunta muistuttavat, että avannon tekijä merkitsee avannot näin: Avannot Littoistenjärvellä. Vaikka jäällä liikutaankin aina omalla vastuulla, eivät avantojen tekijät saa aiheuttaa vaaraa jäällä liikkujille. Vaaran aiheuttamista valvoo poliisi ja pelastuslaitos.

Emeritusprofessori Jouko Sarvalan pitämä esitelmä kuvaa kattavasti Littoistenjärvellä tapahtuneita muutoksia ja se sisältää myös tuoreimmat analyysit järven tilasta. Littoistenjärven ekologinen tila vuonna 2020 nettiversio

Mittauspisteissä on 28.2. vielä 25cm jäätä, josta 5-7 päällimmäistä senttiä vettynyttä kohvaa. Aavistuksen verran sameuttakin näyttää vedessä olevan ja veden lämpötila on jo noussut puolisen astetta. Happipitoisuudesta ja matalammilla alueilla pilkkijöiden kairan mukana nouseesta kasvillisuudesta päätelleen vesirutto näytti talvehtineen hyvin.

Pitkän pakkasjakson seurauksena Litsalla on nyt jäätä 35-40cm näytteenottopaikoissa. Jään alla happitilanne on pohjan lähellä kehno (ks. tutkimussivulla), muuten tyydyttävä.

Vuonna 2020 leviä ja erityisesta sinileviä (syanobakteereita) esiintyi vain lyhyen aikaa, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Reaaliaikaisen sinilevämittarin syksyn mittausten huippuarvot olivat virheellisiä sekä allaolevan kasviplankton- että syanotoksiinimittauksiin verrattuna. Syytä selvitetään.

LJ2020 kp fig

LITSAISTUS-projektin loppuraportti kattaa aikajakson 2019-2020 ja siihen on koottu järven aikasarjat, josta näkyy kemiallisen käsittelyn suotuisa vaikutus suhteessa 2000-luvun alkupuolen kehnoon tilanteeseen. Raportti on nähtävillä tutkimussivuilla ja siinä on esitelty myös tulevia toimenpiteitä.

Tulokset ovat tutkimussivulla. Koekorjuu osoitti sen, että vesiruton pitkäaikaissäilytys on mahdollista järvessä ja vedestä nostamisella ei ole kiire, ravinteita ei poistu kahdenkaan viikon säilytyksessä (ne kuuluisat verkkosäkit Ristikallion rannan liepeillä). Kasvit voivat olla jopa rannalla tämän aikaan syksyn viileissä olosuhteissa. Rannalla säilytyksen ansiosta niistä poistuva vesi vähentää kuljetustarvetta. Kuljetuksessa muutaman kilometrin päähän ei myöskään näytä poistuvan ravinteita.

Elodean pitoisuuksien perusteella päättelemme, sen että kasvillisuuden korjuu on parhaita ekologisia tapoja poistaa fosforia järvestä – sekä sedimentistä että vedestä. Tässä parhaassakin tapauksessa järvestä pitäisi poistaa satoja tonneja vesikasvillisuutta vuodessa, jos pyrittäisiin korjuulla vähentämään ulkoista fosforikuormitusta. Näin paljon vesiruottoa järvessä ei tällä hetkellä ole (eikä mielellään haluta). Onneksi huomattavasti pienempikin korjuumäärä ilmeisesti riittää, sillä osa kasvillisuudesta ajautuu syysmyrskyissä rantaan (esim. vuonna 2019 arviolta rannoilta kuljetettiin 40 tonnia, pääasiassa elodeaa puutarhajätteenä pois). Jos tämän lisäksi korjataan aktiivisesti muutama kymmenen tonnia pitkin kesää, fosforin kertymistä järveen saadaan huomattavasti hidastettua ja se näkyy veden kirkkautena: pienenä fosforipitoisuutena ja klorofyllin vähäisyytenä.

Keväällä kasvukauden alussa ja aikana hoitokunta käy vielä katsastamassa leikkuualat: kuinka hyvin leikattu elodea talvehtii verrattuna leikkaamattomaan alueeseen, onko leikatun alueen kasvuvauhdissa eroa jne.

Summa summarum: niitto sujuu hyvin ja nopeasti pienemmilläkin laitteilla, vedestä niitetyn kasvimassan kerääminen taas kehnosti ja kuljetus taas puolestaan hyvin kevyelläkin kalustolla. LITSAISTUS-hankkeessa on luonnosteltu keräämiseen soveltuvan laitteiston proton piirustuksia, ja tositoimiin päästäneen jo ensi keväänä.

Hoitokunta kiittää kokeiluun ja tulosten analysointiin osallistuneita ja lukuisista yhteydenotoista erilaisten korjuumenetelmien ja -laitteiden kehittäjiltä ja toimittajilta.

Eurofins Ahma verkkokoekalasti 4.-7.8.2020 Littoistenjärvellä. Koekalastuksen tulokset kuuluvat kunnostuksen kalataloudelliseen velvoitetarkkailuun. Tulokset osoittavat kalaston olevan runsas, määrällisesti särkivaltainen ja biomassaltaan ahvenvaltainen. Allikkosalakkaa esiintyy edellisvuotta runsaammin, mutta kokonaisuutena arvioiden kemikaalikunnostus “ei ole vaikuttanut ainakaan haitallisesti Littoistenjärven kalakantoihin”.

Lisäksi raportissa suositellaan särkikaloihin kohdistuvaa hoitokalastusta, jota varten Ilkka Sammalkorpi on laatinut suunnitelmat- ja luvat sivustolla olevan Littoistenjärvelle räätälöidyn hoitokalastussuunnitelman.

Tutkimussivuilla on kasvillisuuskartoituksen tulosaineisto excel-taulukoina. Vuonna 2020 elodean määrä on vastoin odotuksia vähentynyt, vaikka se näyttäisikin levinneen aiempaa laajemmalle. Kasvillisuuden perusteella järven ekologinen tila on edelleen hyvä ja aavistuksen parantunut viime vuodesta.

Tutkijoiden arvion mukaan kotiloiden ja pikkusimpukoiden määrä on lisääntynyt järvessä.

Veden laatu on hyvällä mallilla (ks. 22.10. mittausten tulokset), kirkasta, hajutonta ja muutaman asteen plussan puolella. Kasvu on siis päättynyt tai päättymässä tältä vuodelta, mutta järvellä laiduntaa suuria joukkoja hanhia ja joutsenia, joiden pohjaan kurottelusta voi päätellä tiheimpien kasvustojen sijainnin.

Kalaston hoitosuunnitelma on valmis ja sen toimeenpanoa on hidastanut veden viipyily alhaalla. Viimeaikaiset sateet ovat korjanneet tilanteen nopeasti ja vieläkin saatetaan pikkukalaa päästä nostelemaan altaista ja ojista.

Voisiko vesiruttoa korjata hallitusti ja poistaa samalla ravinteita Littoistenjärvestä?

Kunnostuksen jälkeen on pohdiskeltu, miten pohjasedimenttiin saostettua fosforia saataisin vähennettyä ainakin saman verran kuin järveen sitä vuosittain tulee lisää (ei paljon, joitakin kymmeniä kiloja vuodessa). SYKEn aikanaan Koillismaalla tekemästä ansiokkaassa elodea-tutkimuksessa jäi hoitokuntaan itämään ajatus, että mitäs jos uposkasvillisuuden hallitulla poistolla saataisiinkin ravinteita pohjasta ja vedestä pois? Sopisiko vesirutto tähän tarkoitukseen – meillähän sitä on.

Ari ja Rami virittelevät pienelle järvelle ajateltua jokamiehen keräintä.

Rannalta kerääminen on raskasta ja lisäksi kasvin ravinteista osa ehtii ilmeisesti liueta kasvimassasta. Siksipä nyt kokeiltiin kasvien niittoa ja keruuta suoraan leikkuun jäljiltä järvestä.

Vehmaan Rantaparturien Tero virittelee ruotsalaista niiitotekniikkaa på Littois träsk.

Niittokoneella saadaan lähinnä pintaa kovimman kasvun vaiheessa olevat silmut katkaistua siististi ja juuret jäävät ehjäksi tuottamaan uutta kasvustoa. Vähän syvemmälle olisi tosin pitänyt päästä – tiheitä kasvustoja oli harvahkosti. GPS ja etäkaukoluotain ovat oiva apu silloin, kun aurinko ei paista (tai vesi jos vesi olisi sameaa).

Niitossa kasvi katkeaa nätisti, mutta nousee pintaan vasta minuuttien päästä.

Hitaassa vauhdissa säkki kelluu, kovemmassa sukeltaa. 5hv moottori riittää hyvin, mutta sähköperämoottori hyötyy rivakasta soutajasta – ja päinvastoin.

Kasvillisuutta uitettiin säkkeihin ja säkkejä käsipelillä ja konevoimalla rantaan. Kumpikin oli odotettua työläämpää ja hitaampaa, muttei mahdotonta. Tekniikkaa saatiin hiottua päivän mittaan, taidettiin saada 2/3 niitetystä kasvillisuudesta säkkeihin.

Jokamiehen menetelmässä pärjättäisiin käsipelillä ja peräkärryllä poiskuljetuksessa. Vedestä valutettu 1,5m3 säkillinen elodeaa painanee noin 40-80kg.

Kaarinan viheryksikkö näyttää mallia.

Kasvillisuudesta otetaan näytteitä, joista otetaan analyysit tuore- ja kuivamassasta sekä fosfori- ja typpipitoisuudesta. Näitä voidaan sitten verrata eri aikoina mitattuihin elodean ravinnepitoisuuksiin. Järveen jätettiin säkkeihin kerättyä vesiruttoa Ristikallion rannan liepeille, jotta nähdään voidaanko säkkejä käyttää välivarastoina. Niitä tullaan keräämään vähitellen pois tulevina päivinä ja viikkoina.

Rapsakan aamun jälkeen ilma lämpeni nollasta 7 asteeseen, pintavesi 6:sta yhdeksään asteeseen auringonpaisteessa ja muutaman metrin pohjoistuulessa. Merikotkakin kävi paikalla lokkeja nostattamassa.

Odottelemamme uposkasvien kasvu näyttää kiihtyvän syksyä kohti. Kasvillisuuskartoituksessa havaittiin silmämääräisesti kasvillisuuden levinneen laajemminkin ulappa-alueelle, mutta elodean pohjaversot ovat vielä pieniä. Samalla havaittiin uusia nilviäisiä, joten odottelemme kasvillisuus- ja pohjaeläinkartoitusten tuloksia mielenkiinnolla.

Järvellä on taas laiduntamassa runsaasti hanhia ja aiemmista vuosista poiketen satoja nokikanoja. Vedenpinta on talvea vasten alhaalla ja runsaan kasvillisuuden vyöhykkeeltä (suunnilleen talvisen hiihtoladun paikalta) on helppo tankata muuttomatkalle särvintä. Samoille apajille menee hoitokunta perjantaina 16.10. klo 9:00 alkaen kokeilemaan uusia korjuumenetelmiä parilta sään sallimalta koealalta. Samalla saadaan mitattua, josko vesiruton suunnitelmallisella poistolla saataisiin fosforia sedimentistä. Työtä tekevät Rantaparturit Oy:n Tero Almi ja Terco Oy:n Ari Saari yhdessä hoitokunnan puheenjohtajan Jukka Heikkilän kanssa. Työssä käytetään perämoottoriveneitä ja polttomoottorikäyttöistä niittokonetta ja nostellaan kokeeksi vesiruttoa poisvietäväksi Kaarinan kaupungin kanssa.

Myös hoitokalastussuunnitelma on toteutumassa. Ilkka Sammalkorpi ja Olli Ylönen L-S Kalatalouskeskukselta valmistelevat pienten särkikalojen syysnousuun kohdistettua pyyntiä Rullakadun saostusaltaan, Pirtan saostusaltaan ja uimarannan viereisellä ojalla. Laskuojien suita muokataan kaloille houkettelevimmiksi ja pyynti samoille alueille nousun alkaessa. Hoitokunnasta toimiin osallistuu varapj. Timo Stolt.