Eurofins Ahma verkkokoekalasti 30.7.-2.8.2024 Littoistenjärvellä neuvottelukunnan toimeksiannosta. Raportin (Littoistenjarven_verkkokoekalastukset_2024_29102024)  Kuvassa näkyy koekalastusten saaliit sekä ennen että jälkeen kemikaalikunnostuksen.

Littoistenjärven verkkokoekalastusten yksikkösaalis (g/verkkoyö) vuosina 2012 – 2024. Lähde: Eurofins Ahma, 2024

Raportin mukaan:

“Koekalastuksen saaliissa valtalajina esiintyi ahven, joka on mahdollisesti jonkin verran hyötynyt kemiallisen kunnostuksen seurauksena kirkastuneesta vedestä (mm. Radke & Gaupisch 2005). Vuonna 2024 ahvenen biomassaosuus oli noin kaksinkertainen särkeen nähden. Myös särkeä saatiin kohtalaisia määriä, mutta pieniä alle 10 cm yksilöitä ei juurikaan esiintynyt. Särkien keskipaino saaliissa olikin aiempia vuosia suurempi ja kookkaimmat yksilöt olivat noin 30 cm mittaisia. Särkikalojen biomassaosuus oli noin 32 %, mikä oli hieman vähemmän kuin MVh -tyypin vertailujärvissä eli erinomaisella tasolla.”

“Ekologisen tilan luokittelun kalastomuuttujista lukumääräinen yksikkösaalis oli vertailujärvien tasolla (MVh, matalat vähähumuksiset järvet) eli arvosanana erinomainen (Aroviita ym. 2019). Vuonna 2024 lukumääräinen yksikkösaalis olikin hieman pienempi kuin edeltävinä vuosina keskimäärin. Biomassayksikkösaalis oli selvästi vertailutilaa suurempi ja sai ekologisen tilan asteikolla edelleen huonon arvosanan.”

“biomassasta merkittävä osuus koostui petokaloista, mikä voi hidastaa vesistön rehevöitymistä ravintoketjuvaikutusten (Top- Down) kautta. Biomassayksikkösaalis ei ole ollut viime vuosina kasvusuunnassa ja kemikaalikunnostuksen jälkeen se ei ole myöskään vaihdellut yhtä voimakkaasti kuin sitä edeltävinä vuosina. Petokalojen määrä vaikuttaisi olevan Littoistenjärvessä hyvällä tasolla….Ahvenen biomassasta noin 67 % koostui pedoiksi luokiteltavista ≥15 cm mittaisista yksilöistä.” 

Elokuussa Aava Luontoselvitys Oy:n sukeltajat kävivät jälleen keräämässä näytteitä uposkasvillisuudesta Littoistenjärvellä. Kuvasta alla näkyy kuinka kasvillisuuden määrä on kasvanut huimasti. Vuonna 2023 alkoi kasvillisuus runsastua reilusti ja runsastuminen jatkui tänä vuonna. Esimerkiksi vesiruton määrä nelinkertaistui viime vuodesta ja karvalehteä oli kolminkertainen määrä (tarkemmat tulokset löytyvät excelistä: Littoistenjärven kasvillisuusseuranta 2024).

Uposkasvien biomassamittausten tulokset 2015-2024. Lähde: Aava Luontoselvitys Oy, Littoistenjärven kasvillisuusseuranta 2024

Jo keväällä irronnutta vesiruttoa kellui järvellä suurina lauttoina, ja sen runsaudesta tulikin useita ilmoituksia niin hoitokunnalle kuin Liedon ja Kaarinan ympäristötoimiin pitkin kesää.  Rantaparturit kutsuttiin apuun keräämään sitä huhti-toukokuussa viitenä päivänä ja vielä kerran syyskuussa.

Silti väistämättä talven tullen järven pohjaan kertyy runsaasti kuollutta kasvillisuutta. Tämä biomassan hajoaminen lisää ravinteiden määrää vedessä, mikä voi osaltaan kiihdyttää järven rehevöitymistä tulevina kasvukausina. Lisääntyneet ravinteet voivat luoda suotuisat olosuhteet niin vesirutolle kuin sinileville, jotka molemmat osaavat tehokkaasti hyödyntää lisääntyneitä ravinteita vedessä.

Vesiruttojen massaesiintymät toistuvat noin 5–6 vuoden sykleissä (vieraslajit.fi). Sen on havaittu aloittavan kasvun jo huhtikuussa viisiasteisessa vedessä ennen kotoperäisiä lajeja. Vesirutto kasvaa pohjalla ja muodostaa tiheitä kasvustoja vähentäen veden valonläpäisyä. Tämä voi estää syanobakteerien (=sinilevien) kasvua, koska valon määrä, erityisesti syvemmällä vedessä, on keskeinen rajoittava tekijä fotosynteesiä tekeville organismeille, kuten syanobakteereille. Vesirutolla on myös allelopaattisia ominaisuuksia eli se kykenee tuottamaan yhdisteitä, jotka estävät useiden epifyyttisten levien ja syanobakteerien kasvua. (https://www.vesi.fi/vesistokunnostuksen-kuukauden-luku/kanadanvesirutto-voi-kasvaa-jo-huhtikuulla-alle-5-asteisessa-vedessa/).

Kaiken kaikkiaan vesiruton ja syanobakteerien välinen suhde on dynaaminen ja riippuu ympäristöolosuhteista. Vesirutto voi rajoittaa syanobakteerien kasvua kilpailemalla ravinteista, varjostamalla ja erittämällä allelopaattisia yhdisteitä. Toisaalta vesiruton hajoaminen voi lisätä ravinteiden saatavuutta vedessä, mikä saattaa edistää syanobakteerien runsastumista.

Kesän uimakausi on päättynyt ja samoin myös sinilevämittaus on jäänyt tauolle. Suomessa sinileväkukintoja havaittiin tänä vuonna erityisesti avomerialueilla ja rannikoilla, sisävesillä sinilevätilanne oli vaihteleva (https://www.sttinfo.fi/tiedote/70452775). Alla kuvassa näkyy tämän vuoden sinilevien määrät (mg/l) Littoistenjärvessä. Punaisella määrät olivat parin viikon ajan (28.6-10.7.). Muulloin sinilevien määrä on pysynyt aisoissa.

Syksyä kohti vesi on kirkastunut ja elokuun lopussa tehdyissä mittauksisa näkösyvyys oli pohjaan saakka (2.6 metriä). Nyt lokakuun alussa veden lämpötila  on noin 11 asteen tienoilla.