Sinilevä tuli ja kuoli massoittain

Tämän kesän sinileväesiintymä herätti paljon huomiota lehdistössä: viimeksi tänään HeSa uutisoi pääutisenaan Littoistenjärvestä (vain tilaajille netin Luonto-osiossa (https://www.hs.fi/alueet/art-2000010549712.html), mutta näköislehdessäkin etusivulla).

Kesän sinilevän runsastuminen on alkanut tänä vuonna Suomessa poikkeuksellisen aikaisin.

HeSa 17.7.2024

Sinileväbarometri näyttää ilmiön erityisyyden eritysesti merialueella: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Sinileväbarometri. Litsa on viimevuosina vertautunut paremmin merialueen kuin sisävesien sinilevätilanteeseen. Viime vuosi oli siitä hyvä esimerkki, jolloin sinilevä ilmestyi vasta syksyn keskimääräisen huipun aikaan elokuussa ja ennuste on voimassa tällekin vuodelle.

Lähde: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/Sinilevätilanne

Tilanne Litsalla on tänään kaksijakoinen. Järveltä tulleiden raporttien mukaan sinilevä on nyt kuollut, noussut pintaan ja muodostanut lauttoja etelä- ja itärannalle. Kuolleesta sinilevästä erittyy maksamyrkkyjä, joten levälauttaan ei pidä mennä uimaan, käyttää jne. Toisaalla järvessä vesi on kristallinkirkasta, eikä levää esiinny lainkaan. 

Tulevista hoitotoimista

Viikon aikana ilmestyneissä lehtijutuissa tuodaan esille käsittelyn uusimisen suunnittelun aloittaminen. Jos ja kun osakaskuntien kokous päättää syyskuussa aloittaa suunnittelun, käsittely on toteutettavissa viimeaikaisten kokemusten perusteella noin neljän vuoden päästä – edellyttäen, että rahoitus järjestyy. Huomattakoon, että suunnittelu ei tarkoita välttämättä samanlaista käsittelyä kuin viimeksi, jota ennen järven kasvillisuus oli käytännössä kuollut rantavyöhykkeen syvän puolelta. Nyt kasvillisuutta on runsaasti – se pitää järven enimmäkseen uimakelpoisena ja veden kirkkkaana – kemiallisen käsittelyn tehokkuudesta runsaan kasvillisuuden olosuhteissa on niukahkosti tietoa. Järven sedimentin ja ilmalaskeuman fosforin vähentäminen  edellyttää nimenomaan vilkkaasti kasvavaa ja ravinteita käyttävää kasvustoa, joka köyhdyttää pitkällä aikavälillä järven kasvuolosuhteita kohti karumpaa tilaa. Lisäksi tarvittaneen käsittelyjä esim kymmenen vuoden välein, joilla osa fosforista saadaan jatkossakin sidottua pysyvämmin sedimenttiin puhumattakaan hoitokalastuksesta, jolla korjataan ravintoverkossa olevaa eläinplanktonin kokoista reikää.

Sinilevätilanne näyttäisi helpottaneen, ainakin mittarin perusteella. Sinilevämittarin akku pääsi tyhjäksi ja mittaaminen katkesi hetkeksi. Uimaveden mikrobiologinen laatu oli 10.7. Järvelässä muuten erinomainen, mutta vielä silloin sinilevää oli sielläkin runsaasti. Uimaan pyrkivien on siis syytä arvioida tilanne silmämääräisesti paikan päällä ennen pulahtamista.

Litsa uutisissa: Kaarina-lehdessä julkaistiin 9.7. Julian Rauhaniemen paikan päällä tekemä juttu järven nykytilasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. MTV:n uutisissa oli Litsasta juttua 6.7. lauantaina ja sen otsikkoon liittyvänä muistutuksena todettakoon, että jo kaksi viikkoa puhdistuksen jälkeen toukokuussa 2017 ihmeteltiin järven samenemista “Kemikaaleilla puhdistetun Littoistenjärven vesi samentunut” (MTV, 29.5.2017) ja ennustettiin kunnostuksen tulosten jäävän lyhtyaikaiseksi – no seitsemän vuotta on mennyt varsin mainiosti: Kesät 2022 ja 2023 olivat pitkässä katsannossa 90-luvun alun parhaiden vuosien tasoa – kiitos käsittelyn ja valuma-alueella tehtyjen pitkä-aikaisten yhteisten hoitotoimien.

Sinilevää on esiintynyt runsaasti kesällä viikon-parin ajan ja syksyllä pitempään tutkitusti jo yli sata vuotta sitten 1909-1912, siis ennen elintarviketeollisuuden laajentumista. Järven tila heikkeni 1920-luvulla parantuakseen taas aina 1990-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen tila hiipui kohti 2015 pohjanoteerausta. Viimeisen kunnostuksen myötä on kuitenkin päästy perille järven kuntoon vaikuttavista prosesseista aivan uudella tavalla.

Jutuissa mainituista kävijämääristä sen verran, että hoitokunta arvioi Littoistenjärvellä käyntimäärien olevan nykyään ennemmin sadoissa kuin kymmenissä tuhansissa. Jo yksin Järvelässä on toistasataatuhatta saunojaa, sen päälle tulee Lidon ja Ristikallion kävijät, Kuoviluodon, Hamppukallion ja yksityisrantojen pulaajat ja vielä järvellä suppaajat, melojat, kalastajat ja yksi purjelautailija. Talviurheilun kulta-aikaan parhaina talvipäivinä hiihtäjiä, luistelijoita ja kävelijöitä oli tuhansia, pilkkijöitäkin ajoittain kymmeniä.

Virkistyskäytön lisääntyminen lisää vesistön ravinne- ja kemiallista kuormaa. Lisäyksen suuruutta ei ole arvioitu. Antaisiko tämänkesäinen sinilevätilanne aihetta alkaa kerätä rahastoa järven hyvän tilan säilyttämiseksi jatkossakin. Olisikohan siihen järven käyttäjilläkin halua osallistua?

Kesäkuun lopun helteet nostivat sinilevien määrää ja tällä hetkellä järvessä uiminen ei ole suotavaa. Runsastunut kasvillisuuskaan ei ole pystynyt pidättelemään sinilevien yleistymistä. Aiemmin pintaan noussutta kasvillisuutta nevuottelukunta keruutti pariin otteeseen pois itärannalta, mutta se ei näissä olosuhteissa ole riittänyt. Tihentynyt kasvillisuus, lämmin vesi ja tyyni ilma vapauttavat fosforin pohjasta veteen syanobakteerien käyttöön.

Itärannan kasvustoa 1.7.2024. Kuva: Ella Kiviniemi.

Tehokkaallakaan hoitokalastuksella ei enää ehdi tilannetta korjata, eikä se olisi mahdollistakaan tiheässä kasvustossa – eikä siihen ole saatu varojakaan.

Hoitokunta on selvittänyt niiton mahdollisuutta aiemmin ja se näyttäisi alustavasti toimivalta toimenpiteeltä sekä fosforin vähittäisessä poistamisessa että hoitokalastuksen mahdollistavana toimenpiteenä. Kasvillisuutta on kuitenkin tonneittain ja koneellinen niitto edellyttää ympäristöviranomaisen lupaa ja kokoamis-valutusalueen, ettei vettä tarvitsisi turhaan kuljetella.