Evira on julkaissut tiedotteen Littoistenjärven hauen tutkimustuloksista. Hauessa ei todettu kalatauteja, paiseita, myrkytysoireita eikä sisäloisia. Alkuperäinen epäily ulkopuolisen vaurion seurauksena kasvaneesta pinnallisesta vesihomeesta vahvistui, vaurion aiheuttajaksi epäillään saalistusta. Tutkimustodistus on nähtävillä tutkimussivulla.

Vesiruttokasvustojen ravinnepitoisuudet on selvitetty kymmenestä syyskuussa kerätystä näytteessä L-SVYT Oy:ssä. Näytteiden välillä on merkittäviä eroja, mutta tulokset näyttävät suhteellisen normaaleilta, tarkempi analyysi ja vertailu on vielä kesken. Vesiruttokasvustojen laajentumista on siis odotettavissa muutaman vuoden päästä, mikäli vesi pysyy yhtä kirkkaana kuin nyt. Tulokset tutkimussivulla.

Järven länsirannalla vesi on ollut silmämääräisesti tarkasteltuna sameampaa kuin pohjois- ja itärannalla. Tämä antaa aihetta epäillä hulevesillä olevan merkitystä järven tilaan. Kaarinassa asiaa selvitellään.

Rapu Litsassa 1904-2017

Littoislainen Raimo Gratschew havaitsi ensin kaksi ja sitten yhden ravun lokakuun 2017 alussa. Ne on määritetty täplä- että jokiravuiksi, iältään noin 5-7 vuotta koon perusteella pääteltynä. Kuten allikkosalakan ensihavainto, myös rapujen esiintyminen Litsassa vaatii vielä lisätutkimuksia.

Kuva: Raimo Gratschew, 1.10.2017

Ravun historia Litsassa on pitkä: Littoistenjärveen on siirretty todistettavasti 200 ‘krapua’ vuonna 1904 suutarimestari Sirenin istuttamana, ks uutinen ohessa).

Lähde: Uusi Aura, 11.8.1904.

Littoistenjärvessä on siis varmasti ollut aikanaan jokirapua, sillä täplärapu tuotiin Pohjoismaihin vasta 1960-luvulla, ensin vuosikymmenen alussa Ruotsiin ja sitten Suomeen vuonna 1967 (Westman & Nylund, 1985). Jorma Haranen muisteli 2016 jouluna, että vielä 1980- ja 1990-luvullakin rapuja riitti myytäväksi turkulaisille ravintoloille. Myös Kanniston veljekset ovat saaneet rapuja järveltä.

Rapukanta ilmeisesti kuitenkin hävisi silloisten arvoiden mukaan rapuruton (julkisuudessa esillä olleen vesihomeen sukulaisieni) ja/tai runsaan piisamikannan vuoksi.

Piispanristiltä siirrettiin suuri määrä jokirapuja Littoistenjärveen vuonna 1995. Kesän 1995 koeravustuksissa käytettiin 88 mertaa ja saatiin 36 rapua eri puolilta järveä. Myös Jorma Harasen koemertaan kävi 20 rapua 1995. Mutta jo seuraavan kesän laajoissa koeravustuksissa (300 mertayötä) rapuja ei enää käynyt pyydyksiin. Keväällä 1996 oli nähty kuolleita rapuja, eikä ravunpoikasista tullut lainkaan havaintoja. Nyt arveltiin vuorostaan talven 1998-99 happikadon tuhonneen rapukannan. Jorma Harasen havainnot vahvistavat tämän: vuonna 2000 samassa paikassa tehdyn koeravustuksen tuloksena oli yksi ainoa rapu. Sen koommin hän ei ole kuullut kenenkään saaneen ainuttakaan rapua. Timo Kirjosen järjestämillä biosukelluspäivillä elokuussa 2004 yksi sukeltaja raportoi törmänneensä rapuun, mutta laji jäi määrittämättä.

Hoitokunnan selvityksissäkään 2014-2017 ravuista ei saatu havaintoja. Yksi maininta rapujen esiintymisestä Litsassa nousi esille kunnostukseen liittyvissä keskustelutilaisuuksissa huhtikuussa 2017, mutta sen enempää rapujen määrä, paikka kuin aikakaan eivät selvinneet.

Täplärapua ei tiettävästi ole järveen istutettu. Littoistenjärven säännöstely-yhtiö hoiti kala- ja rapuasioita 1970-1990-luvuilla ennen osakaskuntien järjestäytymistä hoitokunnaksi, joten säännöstely-yhtiön arkistot Kaarinassa täytyy vielä tarkistaa.

Ei siirtelyä, ei ravustusta – vielä

Nykyään täplaravun siirtäminen vesistöstä toiseen on kielletty, sillä se kantaa lähes varmasti rapuruttoa, joka hävittää jokiravun. Lisäksi täplärapukantoja on lupaavan alun jälkeen  romahtanut useissa pohjoismaisissa järvissä. Rapujen siirtely yleensäkin vaatii ELY-keskuksen luvan – ilmeisen hyvistä syistä.

Ja vielä lopuksi: ravustus vaatii aina vesialueen omistajan eli Littoistenjärvellä hoitokunnan luvan. Nykyisten säännösten mukaan ravustus ei ole sallittu Littoistenjärvessä.

Kiitokset Jouko Sarvalalle, Jouni Saariolle, Marikka Heikkilälle, Hannu Hausenille, Jorma Haraselle, Timo Kirjoselle, Kannistolle ja Raimo Gratschewille raputiedon murusista.

Perjantaina 6.10. tuulastajat raportoivat sameasta pintavedestä länsirannalla, ilmeisesti sateiden lisäämän huleveden seurauksena, sillä vesi itä- ja etelärannalla on edellen kirkasta. Olosuhteet olivat hyvät, joskin kuutamon vuoksi kalat olivat arkoja: Pintaveden lämpöitla +11c, NW tuulta 1…2m/s. puolipilvistä. Etelästä myötäpäivään ja takaisin suuntautuneella reitillä havaittiin yksi kuollut kiiski, mutta ei muita kuolleita tai loukkaantuneita kaloja:

• 19 haukea, kaikki terveitä, suurin arviolta 80 cm, joukossa yksi n 50cm “tiikerihauki”.
• 24 lahnaa, joista 3:lla yksittäisiä muutaman suomun kokoisia valkoisia läikkiä . Jokunen lumilapion kokoinen jötkäle oli sattunut valoihin ja uinut kiirehtimättä tavoittamattomiin.

Pikkukaloja (tuumasta kolmeen) oli paikottain pinnasta pohjaan elävänä 1-2 m patjana, mutta enimmäkseen pinnasta 40cm syvyyteen ylöttyvänä mattona. Haavitut sintit määritettiin lahnoiksi.

Rami ja Petri sukelsivat linjojen mukaisen kasvillisuuskartoituksen. Tulokset ovat tutkimussivuilla.

Allikkosalakkahavaintoa pidettäköön vielä jonkin verran epävarmana, ennenkuin lainmääritykselle saadaan vahvistus, vaikka havainto jo 1.9.2017 näkyykin luonnonvarakeskuksen kartalla http://kalahavainnot.fi/kartta