Sinilevä tuli ja kuoli massoittain
Tämän kesän sinileväesiintymä herätti paljon huomiota lehdistössä: viimeksi tänään HeSa uutisoi pääutisenaan Littoistenjärvestä (vain tilaajille netin Luonto-osiossa (https://www.hs.fi/alueet/art-2000010549712.html), mutta näköislehdessäkin etusivulla).
Kesän sinilevän runsastuminen on alkanut tänä vuonna Suomessa poikkeuksellisen aikaisin.
HeSa 17.7.2024
Sinileväbarometri näyttää ilmiön erityisyyden eritysesti merialueella: https://www.jarviwiki.fi/wiki/Sinileväbarometri. Litsa on viimevuosina vertautunut paremmin merialueen kuin sisävesien sinilevätilanteeseen. Viime vuosi oli siitä hyvä esimerkki, jolloin sinilevä ilmestyi vasta syksyn keskimääräisen huipun aikaan elokuussa ja ennuste on voimassa tällekin vuodelle.
Lähde: Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/Sinilevätilanne
Tilanne Litsalla on tänään kaksijakoinen. Järveltä tulleiden raporttien mukaan sinilevä on nyt kuollut, noussut pintaan ja muodostanut lauttoja etelä- ja itärannalle. Kuolleesta sinilevästä erittyy maksamyrkkyjä, joten levälauttaan ei pidä mennä uimaan, käyttää jne. Toisaalla järvessä vesi on kristallinkirkasta, eikä levää esiinny lainkaan.
Tulevista hoitotoimista
Viikon aikana ilmestyneissä lehtijutuissa tuodaan esille käsittelyn uusimisen suunnittelun aloittaminen. Jos ja kun osakaskuntien kokous päättää syyskuussa aloittaa suunnittelun, käsittely on toteutettavissa viimeaikaisten kokemusten perusteella noin neljän vuoden päästä – edellyttäen, että rahoitus järjestyy. Huomattakoon, että suunnittelu ei tarkoita välttämättä samanlaista käsittelyä kuin viimeksi, jota ennen järven kasvillisuus oli käytännössä kuollut rantavyöhykkeen syvän puolelta. Nyt kasvillisuutta on runsaasti – se pitää järven enimmäkseen uimakelpoisena ja veden kirkkkaana – kemiallisen käsittelyn tehokkuudesta runsaan kasvillisuuden olosuhteissa on niukahkosti tietoa. Järven sedimentin ja ilmalaskeuman fosforin vähentäminen edellyttää nimenomaan vilkkaasti kasvavaa ja ravinteita käyttävää kasvustoa, joka köyhdyttää pitkällä aikavälillä järven kasvuolosuhteita kohti karumpaa tilaa. Lisäksi tarvittaneen käsittelyjä esim kymmenen vuoden välein, joilla osa fosforista saadaan jatkossakin sidottua pysyvämmin sedimenttiin puhumattakaan hoitokalastuksesta, jolla korjataan ravintoverkossa olevaa eläinplanktonin kokoista reikää.